ARJESSA

Yrittäjänä ja palkansaajana

Palkkaa vai eläkettä?

On niitäkin yrittäjiä, jotka maksavat mieluummin

eläkevakuutusta kuin palkkaa.

teksti Katri Isotalo | kuvitus Jouko Ollikainen

Työurallaan 1990-luvun lamavuosina Heikki teki töitä oman yrityksensä kautta. Hän oli tuolloin joutunut perustamaan yrityksen, koska silloinen työnantaja päätti ajan henkeen ”karsia kiinteitä kuluja”. Viimeiset parikymmentä vuotta Heikki on kuitenkin ollut tukevasti palkkatöissä – ja yritys pöytälaatikossa.

Nyt 57-vuotiaana Heikille on tarjoutunut mahdollisuus tehdä konsultointikeikkoja yrityksensä kautta palkkatyön ohessa. Laskutusta kertyisi vuodessa arviol­ta noin 20 000  – 30 000 euroa. Heikki tulee hyvin toimeen palkallaan. Konsultoinnissa kiehtookin tulovirtaa enemmän mielenkiintoinen tehtävä ja mahdollisuus hyödyntää vuosikymmenten varrella hankittua osaamista.

Tilitoimistolta Heikki saa neuvon, että palkanmaksun sijaan hänen kannattaisi kerryttää eläkettä mahdollisimman suurilla YEL-maksuilla.

Työtulon oltava uskottava

Heikillä ei ole ollut YEL-vakuutusta sen jälkeen, kun hän siirtyi päätoimisesta yrittäjästä palkkatöihin. Koska hän arvioi työtulonsa olevan enemmän kuin 7 959 euroa vuodessa, hänen tulee ottaa YEL-vakuutus uudelleen ja määritellä siinä työtulonsa.

Lain mukaan työtulon tulee vastata yrittäjän työpanosta. Käytännön ohjeena tämä tarkoittaa palkkaa, jonka yrittäjä saisi vastaavasta työstä muualla.

Ainakaan toistaiseksi eläkevakuutusyhtiöt eivät näe automaattisesti yrityksen verotietoja tai sitä, paljonko yrittäjä todellisuudessa maksaa itselleen palkkaa. Palkanmaksu ei myöskään ole pakollista eikä siten kytköksissä YEL-maksujen maksamiseen. Työtulon määrittelyssä on siis joustovaraa, jonka sisällä voi maksaa hieman pienempää tai suurempaa eläkevakuutusmaksua.

Työtulon on kuitenkin oltava uskottava. Vaikka työtulon yläraja on tänä vuonna 180 750 euroa, sivutoimisen yrittäjän ilmoitus 180 000 euroa hipovista vuosituloista saisi taatusti jokaisen vakuutusyhtiön kysymään selitystä moiselle rahasammolle. Työtulon oikeaa tasoa arvioitaessa pohditaan muun muassa yrittäjän mahdollisuutta käyttää aikaa sivutoimiseen yritystoimintaansa.

YEL-maksu joustaa rajoitetusti

Työtuloa määritellessään Heikin kannattaa ottaa huomioon, että työtuloa ei voi muuttaa yrityksen kassatilanteen mukaan. Työtuloa voi muuttaa, jos yritystoiminnassa tapahtuu pysyvä muutos.

YEL-maksua voi perustelluista syistä pienentää alaspäin kolmena kalenterivuonna seitsemän peräkkäisen vuoden aikana. Lisämaksua voi halutessaan maksaa vaikka joka vuosi. Muitakin rajoituksia on, joista Heikin kannattaa muistaa ainakin se, ettei kumpaakaan joustoa voi käyttää sinä vuonna, kun jää eläkkeelle tai kun on jo eläkkeellä eikä silloin, kun YEL-vakuutus ei ole voimassa koko vuotta. Jos Heikki jatkaa yrittäjänä eläkkeelle siirryttyään, hänellä on oltava YEL-vakuutus viralliseen alimpaan eläkeikäänsä asti. Vapaaehtoisesti hän voi maksaa YEL-vakuutusta senkin jälkeen.

Joustomaksut vaikuttavat täysimääräisesti karttuvaan eläkkeeseen, mutta eivät työkyvyttömyyseläkkeeseen tai työttömyys- tai sairausvakuutuksen päivärahaan. Niissä huomioidaan vain vahvistettu YEL-työtulo.

Ylivakuuttaminen harvinaista

Heikin sivutoiminen yrittäjyys ei ole poikkeuksellista, sillä monilla yrittäjillä on taustalla tai rinnalla työsuhde. Vuoden 2018 lopussa YEL-vakuutettuja yrittäjiä oli noin 206 500, joista noin 13 prosenttia eli 27 000 yrittäjää työskenteli samaan aikaan palkansaajana. Hieman päällekkäisyyttäkin osalla on, sillä samaan aikaan yrittäjänä ja palkansaajana työskentelevistä noin 17 000 työskenteli yksityisellä sektorilla ja noin 12 000 julkisella puolella.

Rinnakkain yrittäjänä ja työsuhteessa toimivien määrä on kasvanut viime vuosina lähes saman verran sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Kasvukäyrä on pysynyt lähes ennallaan: samaan aikaan palkkasuhteessa olevien yrittäjien määrä on kasvanut noin puolitoista prosenttiyksikköä kymmenessä vuodessa. Keskimäärin yrittäjäksi ryhdytään hieman alle 40-vuotiaana.

Se, että yrittäjä pyrkisi maksimoimaan YEL-työtulonsa kohtuuttoman suureksi, on eläkevakuutusyhtiöi­den kokemusten perusteella perin harvinaista. Julkisuudessa on ollut lähinnä tapauksia, jotka ovat liittyneet työtulon korotukseen ennen suunniteltua perheenlisäystä. Ylivakuuttamista huomattavasti yleisempi ongelma on liian alhaiseksi määritelty työtulo.

Parempi eläke

Itsestään hyvää huolta pitänyt Heikki toivoo kuitenkin elävänsä pitkään. Hän laskee, että pienikin lisä eläkemaksuissa voi pitkällä aikavälillä olla tuottoisampi sijoitus kuin sama summa palkkana ja vaikkapa urheilutarvikkeisiin kulutettuna.

Verotuksellisesti Heikki vielä pohtii verotuksen progressiota eli kannattaisiko hänen maksaa enemmän veroja suuremmista palkkatuloista vai myöhemmin hieman suuremmasta eläkkeestä.

Yrityksen verotuksen näkökulmasta ei ole merkitystä maksaako yrittäjä itselleen palkkaa vai työeläkeyhtiölle YEL-vakuutusta. Molemmat maksut saa vähentää täysimääräisesti verotuksessa.

Kirjoittaja on yrittäjä. Artikkelia varten ovat antaneet tietoja vakuutuspalvelujohtaja Riikka Nivus Varmasta ja asiakkuusjohtaja Mika Paananen Veritaksesta.

Noin 13 prosenttia yrittäjistä toimii samaan aikaan palkansaajana.