ÄÄNESSÄ

Eläkemaailman draaman kaari on pitkä ja käänteet hitaita, pohtii  Tuija Siltamäki.
Eläkemaailman draaman kaari on pitkä ja käänteet hitaita, pohtii Tuija Siltamäki.

Tuija Siltamäki

Suoraa puhetta

eläkkeistä

Eläkekomitea-podcastin toimittaja Tuija Siltamäki haluaa puhaltaa pölyt eläkekeskustelusta. Erityisesti häntä kiinnostaa sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus.

teksti antti karkiainen | kuvat sakari piippo

Internetissä on koko ajan joku reikä, joka pitäisi täyttää, kuvailee toimittaja Tuija Siltamäki.

Hän viittaa ammattiinsa, joka muuttuu vuosi vuodelta hektisemmäksi. Kiivaassa rytmissä aiheisiin perehtyminen jää väistämättä pinnalliseksi reagoimiseksi.

Viime vuosina Siltamäki on pyrkinyt valitsemaan töitä, joissa pystyy sukeltamaan syvemmälle suuriin yhteiskunnallisiin aiheisiin. Siihen tarjoutui mahdollisuus Eläketurvakeskuksen Eläkekomitea-podcastin toimittajana.

Syyskuussa lanseerattu ohjelma pyrkii tuomaan pölyttyneeseen eläkekeskusteluun eloa. Samalla on tarkoitus tehdä ymmärrettäväksi suuria kehityskulkuja ja niiden seu­rauksia.

– Eläkemaailma on mystinen, viimeinen suuri tuntematon. Olisi kiva oikeasti ymmärtää siitä jotain.

Sukupolvensa äänitorvi

Kärkevän ja määrätietoisen oloinen Siltamäki on noussut nopeasti yhdeksi Y-sukupolven äänitorvista.

Räväköiden kolumnien lisäksi hänet tunnetaan muun muassa Nuoriso on pilalla -pamfletin kirjoittajana ja Ylioppilaslehden tuoreena päätoimittajana.

Siltamäki keskustelee mielellään sukupolviasioista, mutta provosoituu helposti löysästä puheesta, jossa ihmisten kirjoa käsitellään kuin koirarotua ominaisuuksineen.

Aikansa pohjustettuaan Siltamäki löytää yhden sukupolveaan osuvasti kuvaavan ominaisuuden: voimakas yksilökeskeisyys.

Kasvanut elintaso on mahdollistanut nuorille aikuisille uudenlaista valinnan vapautta. Vapaudesta seuraa yksilöllisiä valintoja ja elämää. Siihen voi kuulua myös perinteinen perhe-elämä, jos se on oma valinta. Jokainen tavoittelee arvostamiaan asioita, ei niinkään sitä mitä yhteisö tai yhteiskunta tarvitsee.

– Se näkyy monessa asiassa. Kysytään mitä minä saan työelämästä, mitä politiikalla on antaa minulle. Se ei välttämättä ole aina egoistista, mutta nyt on mahdollista elää sellaista elämää kuin haluaa, hän summaa.

Abstrakti eläkekeskustelu

Siltamäen mukaan eläkeasiat näyttäytyvät hänen sukupolvelleen etäisinä ja byrokraattisina. Hän vertaa abstraktia, hiljaa kytevää eläkekeskustelua ilmastonmuutokseen, aktiiviseen kriisiin, joka näkyy konkreettisesti joka puolella.

– Voimme nähdä ilmastonmuutoksen seurauksia omin silmin ympärillämme ja uutisissa. Poikkeuksellisia sääilmiöitä ja muuta sellaista. On vaikeampi sanoa missä konkreettisesti näkyy se, että eläkejärjestelmä on menossa kohti vaikeita aikoja.

Väestö ikääntyy ja suomalaisten syntyvyys on ennätyksellisen alhaalla. Jos suunta ei muutu, työllisten määrä vähenee merkittävästi, ja se vaikeuttaa eläkkeiden rahoitusta. Taakkaa, joka on pitkälti työssäkäyvien ja tulevien sukupolvien harteilla.

Siltamäen mukaan nuorten olisi syytä kiinnostua eläkkeistä, mutta aihe ei tarjoa ilmastomuutoksen kaltaisia eväitä some-aktivismiin. Draaman kaari on pitkä ja käänteet hitaita. On helpompi kiinnostua jostain, johon voi ottaa osaa joka päivä arjen pienillä teoilla.

– Mikä on eläkeasioiden vastine muovin kierrättämiselle? Mistä saa sen vaikuttamisen ja osallistumisen kokemuksen? Aihe on tärkeä, mutta kaikki tuntuu tapahtuvan jossain kaukana.

”Mää mitään tuu saamaan”

Tuoreen Eläkebarometrin mukaan kaikkien ikäryhmien luottamus eläkejärjestelmään on kasvanut. Siltamäen sukupolvella (25–34-vuotiaat) se on kuitenkin selvästi matalampaa kuin muissa ikäryhmissä.

Näyttää siltä, että nuoret aikuiset ovat vaipuneet jonkinlaiseen eläkepessimismiin, joka kiteytyy lauseeseen: ”Mää mitään eläkkeitä tuu saamaan”. Onko näin, siitä keskustellaan Eläkekomitean 2. jaksossa.

Luvassa on suoraa puhetta Y-sukupolven eläkenäkymistä ja eläkejärjestelmän oikeudenmukaisuudesta. Onko nuoria kohdeltu reilusti? Entä jos syntyvyys ei käännykään nousuun, miltä tulevaisuus näyttää – ja jääkö eläketaakka nuorten harteille?

Siltamäen johdolla aiheesta keskustelevat STTK:n johtaja Katarina Murto, freelancetoimittaja Jari Hanska ja Eläketurvakeskuksen johtaja Jaakko Kiander.

Mitä toimittaja itse muuttaisi suomalaisessa eläketurvassa?

– Mulla ei ole vastauksia. Mutta on tärkeää, että ihmisillä olisi enemmän tietoa tulevaisuuden ongelmista ja ratkaisuista. Tiedän, että kivoja ratkaisuja ei ole edessä, mutta olisiko oikeudenmukaisia.

Eläkekomitean sukupolvijakso on kuunneltavissa Etk.fi-verkkopalvelussa ja useimmilla podcast-alustoilla tiistaina 29.9. alkaen.

Tuija Siltamäki

Tuija Siltamäki

Ikä: Syntynyt 1992 Lahdessa

Työ: Ylioppilaslehden päätoimittaja

Koulutus: Yhteiskuntatieteiden kandidaatti Tampereen yliopistosta, gradu kesken

Työura: Työskennellyt toimittajana muun muassa Tampereen ylioppilaslehden Aviisin päätoimittajana, Helsingin Sanomien feature- ja kulttuuritoimituksissa, Ylen politiikan- ja kulttuuritoimituksissa, ­Aamulehden pääkirjoitustoimituksessa ja vapaana toimittajana.

Onnellisuuden lähteet: Ystävät, Hercule Poirot -uusinnat, uiminen ja jalkapallo.

Tiedän, että kivoja ratkaisuja ei ole edessä, mutta olisiko oikeudenmukaisia.

Tuija Siltamäki

”Eläkemaailma on mystinen, viimeinen suuri tuntematon.

Olisi kiva oikeasti ymmärtää

siitä jotain.”

Eläkekomitea-podcast

Eläkekomitea on podcast, jossa kokoonnutaan viinerin ääreen ja nuijitaan eläkkeisiin liittyviä kysymyksiä 30 minuutissa.

Vaihtuvan eläketyöryhmän kokouksessa käsitellään yksi ajankohtainen eläkeväite, unohtamatta huumoria.

Podcastin ensimmäinen tuotantokausi koostuu kuudesta jaksosta. Aiheiksi on valittu eläketurvan suuria ja ajankohtaisia kysymyksiä: syntyvyys, sukupolvien oikeudenmukaisuus, korona ja eläketurvan rahoitus, eläkeläisköyhyys ja mielenterveys.

Podcast ei edusta Eläketurvakeskuksen näkemystä eläketurvasta. Ideana on tuoda keskusteluun uusia ääniä ja yllättäviäkin näkökulmia meitä kaikkia koskettavasta aiheesta.