LUUPIN ALLA

Lapsi tuo

eläkkeen pöytään

Eläkejärjestelmälle lapsi on investointi. Työikäiseksi kasvettuaan lapsi ­hyödyttää vanhempiensa sukupolvea tulevien eläkemaksujen muodossa. Tulisiko eläkejärjestelmän tulonsiirtoja ohjata pienten lasten vanhemmille?

teksti Niko Väänänen | kuvitus Markku Laitinen

Suomen ansiosidonnaisen työeläkejärjestelmän vahvuus on, että se kannustaa työntekoon: mitä enemmän maksat palkastasi eläkemaksuja, sitä enemmän saat eläkettä. Tämä on varmasti yksi asia, joka motivoi ottamaan työtä vastaan.

Tällaisessa järjestelmässä on pidettävä huolta myös siitä, että ihmisillä on mahdollisuus perustaa perhe eläketurvan siitä suuresti kärsimättä. Tarvitaanhan tulevia eläkkeenmaksajia.

Pienten lasten kasvatukseen liittyvät velvoitteet vähentävät usein työssäkäyntiä ja siten ansiotuloja, etenkin naisten kohdalla.

Monissa maissa on työeläkejärjestelmään suunniteltu eläkehyvityksiä, jotka on kohdennettu pienten lasten vanhemmille tai toiselle heistä. Näin pikkulapsiaika ei tuota suurta lovea eläkekertymään. Joidenkin maiden malleissa eläkettä voi karttua jopa enemmän kuin pelkästä ansiotyöstä. Näin yksilöllä säilyy kannusteet työssäkäyntiin perheen perustamisen ohella.

Vertailin Suomen lisäksi viiden eri maan eläkejärjestelmiä sen suhteen, minkälaisia hyvityksiä niissä on pikkulapsiajalle. Suomesta poiketen muualla on mahdollista yhdistää eläkehyvitys ja työnteko.

Norjassa työeläkejärjestelmä pyrkii takaamaan riittävän eläketurvan alle 7-vuotiaaan lapsen vanhemmille. Ansiotuloista riippumatta toisen vanhemmista, oletusarvoisesti äidin, eläkettä karttuu ikään kuin hän tienaisi 80 prosenttia keskiansioista. Tämä varmasti parantaa pienituloisen vanhemman eläketurvaa, mutta samalla se heikentää työnteon kannusteita.

Kanadassa on hieman samankaltainen käytäntö. Siellä toinen vanhemmista voi jättää eläkkeen laskennasta pois seitsemän vuotta pikkulapsiajalta, mikäli ansiotulot ovat tänä aikana laskeneet. Myös Kanadan malli auttaa siihen, ettei pikkulapsiaika aiheuta lovea eläkekertymään, mutta sitä voi kritisoida työnteon kannusteiden puuttumisesta.

Norjan ja Kanadan hyvitykset eivät edellytä, että vanhemman pitäisi nostaa tiettyä sosiaaliturvaetuutta, vaan ainoastaan sitä, että vanhempi on vastuussa lapsen kasvatuksesta.

Näiden lisäksi on myös maita, joissa on sekä pikkulapsiajan järjestelyitä että kannustimia työntekoon. Lähin esimerkki löytyy naapurimaastamme.

Ruotsissa pienituloisemmalle alle neljävuotiaan lapsen huoltajalle taataan vähintään lapsen syntymää edeltäneiden tulojen mukainen eläkekarttuma tai keskituloiselle viidenneksen korotus eläkkeen perusteena olevaan palkkaan, mikäli hänen ansiotulonsa eivät laske.

Ranska on poikkeus tässäkin suhteessa; kun ei ole eläkerahastoja, tarvitaan lapsia ja vakaata väestökehitystä. Perhepolitiikkaan perinteisesti paljon satsaavassa maassa suuresta perheestä palkitaan: molemmat vanhemmat saavat eläkkeeseensä kolmannesta lapsesta 10 prosentin korotuksen ja täydelle eläkkeelle voi siirtyä nuorempana.

Ranskan julkisen sektorin eläkejärjestelmässä on vielä huomattavampi eläkehyvitys, sillä jokaisesta lapsesta kolmannen jälkeen saa vielä ylimääräisen viiden prosentin korotuksen eläkkeeseen. Kattona on tällöin eläkettä edeltänyt palkka.

Saksassa perustuslakituomioistuin teki vuonna 1992 merkittävän päätöksen, jossa se totesi eläkejärjestelmän syrjivän monilapsisia perheitä, kun heidän työtään eläkejärjestelmän taloudellisen kestävyyden yllä­pitämiseksi ei huomioida. Päätöksen jälkeen Saksassa on myönnetty hyvityksiä toiselle alle 3-vuotiaan lapsen vanhemmista.

Saksan-mallissa omiin ansioihin perustuvan eläkekarttuman päälle tulee keskituloisen eläkekarttuman suuruinen lisä. Keskituloinen kartuttaa siis eläkettä ikään kuin hänellä olisi tuplatulot.

Suomesta poiketen, muissa maissa on mahdollista yhdistää eläkehyvitys ja työnteko. Tämä on monessa mielessä perusteltua: näin pidetään huolta sekä kannusteista työllistymiseen ja työmarkkinoilla pysymiseen ­että perheen perustamiseen.

Suomen työeläkejärjestelmässä lastenhoidosta kertyvä etuus perustuu tietyn sosiaalietuuden saamiseen, eikä pelkästään lapsen kasvatukseen perustuvaa itsenäistä hyvitystä ole olemassa.

Tässä Suomen työeläkejärjestelmä erottautuu muista. Herää kysymys, tuleeko näin olla?

Työeläkejärjestelmä on sukupolvien välinen instituutio, mikä edellyttää, että eläkeläisten ohessa on aina ansiotyötä tekeviä. Syntyy uusia sukupolvia, jotka­ työmarkkinoille siirtyessään mahdollistavat, että­ aiemman sukupolven edustajat voivat siirtyä työelämästä sivuun ja jäädä eläkkeelle.

Koko 2010-luvun jatkunut alentunut syntyvyys puhututtaa eläkejärjestelmässä ja laajemminkin yhteiskuntaa. Kiinnostus lapsiluvun kehitykseen puhututtaa eläkejärjestelmän ja laajemminkin yhteiskunnan kannalta.

Riittävä syntyvyys on yksi eläkejärjestelmän kestävyyttä ylläpitävistä pilareista.

Kirjoittaja työskentelee erityisasiantuntijana Eläketurvakeskuksen suunittelupalveluyksikössä. Vastikään ilmestyneessä raportissa hän vertailee eri maiden tapoja järjestää pikkualapsiajalta hyvityksiä lasten vanhemmille.

Eläkehyvitykset vertailun maissa

Maa

Edellytys

Eläke karttuu kuin

Kenelle?

Myönnetään

Suomi

Alle 3-vuotiaan lapsen hoito ja työnteon estyminen

742 € kuukausituloilla

Hoitavalle vanhemmalle, joka saa kotihoidon tukea

Hakemuksesta

Norja

Alle 6-vuotias lapsi

Vähintään 80 % keskiansioista

Äiti, erillisestä hakemuksesta isä

Automaattisesti

Kanada

Alle 7-vuotias lapsi

Edeltävät tulot

Hoitavalle vanhemmalle

Hakemuksesta

Ruotsi

Alle 4-vuotias lapsi

Edeltävät tulot tai vähintään 75 % keskiansioista tai perustulomäärällä korotetut ansiot

Yksinhuoltaja tai pienituloisempi huoltaja

Automaattisesti

Saksa

Alle 3-vuotias lapsi

Oman karttuman lisäksi keskipalkan mukainen eläkekarttuma

Hoitavalle vanhemmalle

Automaattisesti

Ranska

Yhdeksän vuotta alle 16-vuotiaan lapsen kasvatusta

10 % korotus eläkkeeseen kolmannesta lapsesta

Molemmille huoltajille

Automaattisesti

Niko Väänänen

Niko Väänänen

Erityisasiantuntija

Eläketurvakeskus

Monissa maissa on eläkehyvityksiä, jotka on kohdennettu pienten lasten vanhemmille.

Kuusi maata vertailussa

Raportissa vertailtu pienten lasten vanhemmille myönnettyjä eläkehyvityksiä kuuden eri maan työeläkejärjestelmissä. Suomen lisäksi esitelty esimerkkeinä Kanadan, Norjan, Ranskan, Ruotsin ja Saksan etuuksia pikkulapsiajalta.

Niko Väänänen: Eläkehyvityksiä pienten lasten vanhemmille – kansainvälisiä esimerkkejä, Eläketurvakeskuksen ­raportteja 6/2019.