Kojon runojen pauloissa

Suviautuus on valikoima runoja Viljo Kojon uralta. Kojo oli 1900-luvun alussa vaikuttanut kirjailija ja kuvataiteilija, jonka runojen tyyli on selkeä ja tiivis, mutta sopivan romanttinen.

Suviautuuden runot tarjoavat lukijalle tilaisuuden eläytyä hetkeen ja tunnistaa ihmisenä olemisen palo.

Runoissa välitetyt mielikuvat ja tunteet ovat lähes käsin kosketeltavia.

Otavan joulukirjasena julkaistu Suviautuus toi auringon mukanaan. Kojon sanoin: ”Käännät kasvosi aurinkoon/ ja silmäsi suljet.”

Viljo Kojo: Suviautuus, Otava 1948

Tieteestä viihdyttävästi

Esko Valtaoja kertoo Ihmeitä-teoksessaan maailmankaikkeudessa vallitsevista kiinnostavista tosiasiaoista ja vähän siitä vierestäkin.

Kirjasarjan ensimmäisestä osasta Kotona maailmankaikkeudessa Valtaoja sai Tieto-Finlandia -palkinnon vuonna 2002.

Ihmeitä on popularisoitua tiedettä parhaimmillaan: mukaansa tempaavaa, viihdyttävää ja kuitenkin totta.

Kirja herättää mielenkiinnon kaikkea ympärillä olevaa kohtaan ja sopii luettavaksi sellaisenaan kotisohvalla tai vaikka kesäyönä laiturin nokassa.

Esko Valtaoja: Ihmeitä: Kävelyretkiä kaikkeuteen, Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2007

Kehon ja mielen yhteys kiistaton

Antonio Damasion teos Descartesin virhe käsittelee ihmisen kehon ja mielen yhteyttä neurofysiologian ja mielen tutkimuksen pohjalta.

Filosofi Descartesin ajattelussa sielu ja ruumis olivat erillään, mikä on vaikuttanut myös länsimaisen lääketieteen käsityksiin esimerkiksi aivojen toiminnasta.

Professori Damasion mukaan mieltä ei voi erottaa kehosta, vaan itse asiassa keho osaltaan tuottaa normaalin mielen työskentelylle olennaista sisältöä. Kirjassa esitetyt argumentit puhukoot puolestaan.

Antonio Damasio: Descartesin virhe. Emootio, järki ja ihmisen aivot, Terra Cognita, 2001

Kirjaklassikko kestää lukemisen

Forsytein taru on John Gals­worthyn kirjoittama historiallinen sukutarina 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Englannista. Tarinan keskiössä ovat Forsyten suku ja lakimies Soames Forsyte sekä myöhemmässä vaiheessa Soamesin tytär Fleur.

Kirja kertoo riipivästi omistamisen halusta, rakkaudesta ja vapaudesta sekä yhteisön asettamista rajoista.

Galsworthy palkittiin vuonna 1932 Nobelin kirjallisuuspalkinnolla: ”for his distinguished art of narration which takes its highest form in The Forsyte Saga”.

John Galsworthy: Forsytein taru, WSOY, 1929