Konkari kertoo

Eläketurva elämäntyönä

Sini Kivihuhta kuvaa omaa eläkkeelle siirtymisen kokemustaan paluuksi oikeaan elämään, jossa maa tuoksuu ja aurinko paistaa.

Teksti: Anne Iivonen / Kuva: Karoliina Paatos

Eläkeyhtiö Ilmarisen varatoimitusjohtaja, OTM Sini Kivihuhta jäi kevään korvalla pois työelämästä ja siirtyi eläkkeelle.

Työntäyteistä hänelle arki on ollut aina, mutta vuosi 2018 oli erityisen raskas. Massiiviset tulorekisterin järjestelmäuudistukset olivat meneillään eikä taakkaa helpottanut, että samaan aikaan Ilmarisen ja Eteran fuusion it-integraatio ja palveluprosessien yhtenäistäminen mylläsi entisen. Lopulta syöpäsairaus oli viedä loput energiat. Mutta elämä kantoi.

Kari Puro, Ilmarisen toimitusjohtaja takavuosilta, on Kivihuhdan puoliso. Jo ennen Puroa Kivihuhta aloitti työuransa Ilmarisessa 1983 vastavalmistuneena juristina. Eläkkeelle hän siirtyi 38 vuotta myöhemmin 61-vuotiaana.

Nyt alkukesän herkkyydessä hän juttelee eläketurvan kysymyksistä monelta kantilta niin hyvässä kuin pahassa.

Otetaan ensiksi paha. Siinä suurimmat epäkohdat liittyvät yrittäjien eläketurvaan.

– Uusi köyhälistö on kasvamassa YEL-vakuutettujen pariin. Ilmiönä se rapauttaa pidemmän päälle uskottavuutta eläketurvaan, koska osalla yrittäjistä eläkkeet jäävät hyvin pieniksi, Kivihuhta sanoo.

Jotain hän arvelee siinä menetetyn, kun työeläkelait TaEL ja LEL ennen vuotta 2007 yhdistettiin. Lyhyttä keikkatyötä tekevistä on tehty yrittäjiä, ja YEL ei heille toimi siten kuin olisi tarkoituksenmukaista.

Hyvääkin on mielen päällä, kuten se, että työeläkejärjestelmää on hänen mukaansa viety rakentavassa hengessä eteenpäin työnantajien ja työntekijöiden yhteisenä luomuksena.

Visiönäärin katseessa on kuitenkin realistin vikaa. Eläkeyhtiöiden roolista hän sanoo konkarin äänenpainolla, että niille on annettu eläketurvasta huolehtiminen osana julkista valtaa. Annettu tontti on sellaisenaan arvokas.

Viime vuosikymmeninä palkansaajat ovat tulleet isompaan rooliin eläkkeiden rahoittajina.

– Kun tietoisuus maksusta lisääntyy, ihmisiä alkaa kiinnostaa, miten varoja sijoitetaan ja mitä hyötyä heille siitä koituu.

Palkansaajan työeläkemaksu eriytettiin omakseen vuonna 1993. Korotukset työeläkevakuutusmaksussa eivät ole sen koommin työnantajille juuri menneet, vaan ovat painottuneet selvemmin työntekijän maksu­osuuteen.

”Uusi köyhälistö on kasvamassa YEL-vakuutettujen pariin.”

Sini Kivihuhta tunnistaa muutostarpeet  yrittäjien eläketurvassa.

Työeläkemaksu (TyEL)

Työeläkevakuutusmaksu on 24,4 prosenttia palkkasummasta. Maksu jakautuu työntekijän ja työantajan maksuosuuksiin.

Työntekijän maksuosuus on yli kaksinkertaistunut vuodesta 1993, jolloin ensimmäisen kerran on sovittu maksun jakautumisesta työnantajan ja palkansaajan osuuksiin. Työntekijän maksuosuus oli alkuun kolme prosenttia, kun se on nykyisin jo keskimäärin 7,45 prosenttia palkkasummasta.