pääkirjoitus

Tulikoe solidaarisuudelle

Kriisiuutiset viime viikkoina ovat jälleen nostaneet esiin puheen solidaarisuudesta. Eläkealalla solidaarisuudesta on puhuttu kauan sukupolvien välisenä sopimuksena, jossa tulevilta polvilta odotetaan vastuunkantoa vanhempiensa eläkekuluista. Solidaarisuutta on peräänkuulutettu myös yrittäjien ja itsensä työllistävien eläketurvaa kohtaan ja eläkeläisten välisiin toimeentuloeroihin. Nuorempi ikäluokka on voinut kokea solidaarisuuden puutetta kuunnellessaan eläkeindeksikeskustelua.

Solidaarisuus on peruskivi hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa kannetaan vastuuta kollektiivisesti kansalaisten turvallisuudesta, tasa-arvosta ja huono-osaisten auttamisesta.

Kauniita periaatteita on melko kivutonta noudattaa niin kauan kuin yhteisvastuun kanto ei ole kovin suuressa ristiriidassa oman edun kanssa. Nyt kun yksilöiden elämää rajoitetaan merkittävästi koronan torjumisen ja yhteisön edun nimissä, ristiriita nousee suureksi ja näkyväksi. Tämän todellisuuden kanssa eläminen vaatii riskiryhmään kuulumattomalta itsensä motivointia tavalla, jota ei ole ennen meiltä vaadittu.

Valtiovalta onneksi auttaa meitä motivoitumaan koronan torjunnassa asettamalla sääntöjä ja rajoituksia. Koska motivaatiota ei ole kaikin osin vielä löytynyt riittävästi, rajoitukset ovat ajan myötä lisääntyneet.

Myös koronakriisissä on vahvasti läsnä eläkekeskustelusta tuttu sukupolvien ja erilaisten ryhmien välinen solidaarisuus. Nuoremmat ja terveet luopuvat arjen vapaudesta auttaakseen iäkkäämpiä ja heikompia. Avuntarvitsijoita ovat myös yrittäjät ja muut elantonsa menettäneet.

Kyse ei ole niinkään itsensä auttamisesta kuin toisten elämän ja toimeentulon turvaamisesta.

Edessämme oleva pelastusprojekti on todennäköisesti pitkä, pitempi kuin arvaammekaan.

Ihminen ei ole luonnostaan vain epäitsekäs, muita auttava olento, vaan useimmiten omaa etuaan ja vain lähimpiään puolustava. Kehitys ei ole kantanut meitä tässä asiassa kovin pitkälle. Mistä sitten ammennamme voimaa tähän solidaarisuuden tulikokeeseen?

Solidaarisuus ei tule meille luonnostaan, vaan on aina tietoinen valinta. Tähän valintaan meidän tulisi löytää motivaatio halusta säilyttää hyvinvointiyhteiskuntamme ja sen mukana tulevat monet korvaamattoman arvokkaat asiat kuten tasa-arvo, sosiaa­linen oikeudenmukaisuus ja toimeentulon takaaminen kaikille.

Ne ovat kulmakiviä, jotka kannattelevat jokaista meistä eri elämänvaiheissamme, vaikka aina emme sitä huomaisikaan.

Tuovi Rautjoki

päätoimittaja

Digilehti: Työeläkelehti.fi

Twitter: @TuoviRautjoki