Painava sana

Tiedonjakajana aktiivinen Timo Aro tuntee aineistot. Myös sosiaaliseen mediaan hän tuottaa tietoa alueiden eroista havainnollisena geoinformatiikkana.
Tiedonjakajana aktiivinen Timo Aro tuntee aineistot. Myös sosiaaliseen mediaan hän tuottaa tietoa alueiden eroista havainnollisena geoinformatiikkana.

Väestötieteilijä Timo Aron arvio

Koko maa ei sovi samaan muottiin

Alueellisten erojen kärjistyminen ja tuleva väestökehitys on otettava sote-uudistuksessa tarkasti huomioon. Sama malli ei sovi kasvaville ja taantuville alueille, sanoo alue- ja väestötutkija Timo Aro.

Teksti: Matti Remes / Kuvat: Karoliina Paatos ja Olli-Pekka Orpo

Demografinen kehitys hiertää päätöksentekijöiden mielessä. Moni pää vielä harmaantuu ennen kuin valmista tulee.

– Ratkaisujen tekeminen on koko ajan hankalampaa, toteaa Timo Aro.

Konsulttiyhtiö MDI:n johtava asiantuntija Aro on arvostettu alue- ja väestötutkija, joka myös osallistuu aktiivisesti väestöpoliittiseen keskusteluun.

Häntä häiritsee, että puheenvuorot painottuvat liikaa yhteen teemaan kerrallaan.

– Kestävyysvaje oli keskeinen puheenaihe 2010-luvulla. Nyt keskustelua hallitsee alhainen syntyvyys, Aro mainitsee.

Hän nostaa esille neljä isoa muutosta, joihin alue- ja väestöpolitiikassa on löydettävä tulevina vuosina ratkaisuja. Ensimmäinen niistä on syntyvyyden aleneminen ja lasten määrän väheneminen, toinen iäkkäiden määrän voimakas kasvu, kolmas työikäisten määrän väheneminen ja neljäs entisestään kiihtyvä muuttoliike maan sisällä.

– Yhtäkään näistä haasteesta ei voi ratkaista yksin, vaan kaikki pallot olisi pidettävä ilmassa samanaikaisesti.

Aron mukaan vaikeuskerrointa lisää, että vaikutukset osuvat eri aikaan ja erilaisella voimalla eri alueille.

Syntyvyys yhä historiallisen alhaalla

Alhaisen syntyvyyden nousu päivän puheenaiheeksi on perusteltua, sillä vuodesta 2010 lähtien syntyneiden lasten määrä on laskenut jatkuvasti. Historiallisen alhainen pohja saavutettiin vuonna 2019. Mutta viime vuonna syntyvien määrä kääntyi Tilastokeskuksen alustavien tietojen mukaan hienoiseen nousuun.

– Laskun taittuminen on positiivinen signaali. Suureen riemuun ei ole silti aihetta, sillä syntyvyysluvut ovat edelleenkin historiallisen alhaiset, Aro toteaa.

Ennakkotietojen mukaan kokonaishedelmällisyysluku nousi viime vuonna 1,37:een, kun se edellisvuonna oli 1,35. Luku kertoo, kuinka monta lasta nainen keskimäärin synnyttää elinaikanaan.

Aro huomauttaa, että alamäki on ollut raju. Vielä 2010-luvun alussa vuosittain syntyi noin 60 000 lasta. Nyt luku on vajonnut 46 000–47 000 lapseen.

– Ymmärretäänkö oikeasti, kuinka isosta muutoksesta on kyse? Väestöennusteen perusteella meillä on vuonna 2030 noin 56 000 alle kouluikäistä lasta vähemmän kuin nyt. Ala- ja yläkouluikäisten määrä vähenee 96 000:lla.

”Ymmärretäänkö oikeasti, kuinka isosta muutoksesta on kyse?”

Nuorten muuttoliike vaikuttaa

Aron mielestä on oleellista tarkastella myös syntyvyyden alueellista jakaumaa. Hän on laskenut, että pääkaupunkiseudulla syntyi vuosina 2017–2019 yhtä paljon lapsia kuin 260 muussa Suomen kunnassa yhteensä.

– Vuosikymmeniä jatkuneen muuttoliikkeen vaikutukset eriyttävät alueiden kehitystä entisestään. Muuttoliike on siitä ilkeä yhteiskunnallinen ilmiö, että sillä on niin monia kerrannaisvaikutuksia.

Aron mukaan nuoret aikuiset ovat muuttoliikkeessä edelleen yliedustettuina, sillä neljä viidestä muuttajasta on alle 35-vuotiaita.

– Heidän valinnoillaan on valtava vaikutus niin lähtö- kuin tuloalueilla. Nuorten päätökset vaikuttavat esimerkiksi alueellisiin syntyvyyslukuihin ja taloudelliseen toimeliaisuuteen.

Kuntien rajat ylittävissä muutoissa vanhempien ikäluokkien osuus on marginaalinen.

– Pieni muuttopiikki on havaittavissa, kun eläkeiän kynnyksellä olevat muuttavat vapaa-ajan asunnoilleen tai kotiseudulleen. Toinen piikki tulee, kun 75-vuotiaana muutetaan pienempään asuntoon lähemmäs palveluja.

Sama sapluuna ei sovi kaikkialle

Alueellisen eriytymisen jatkumista kuvaa MDI:n ennuste, jonka mukaan vuonna 2040 väestö lisääntyy selvästi vain Helsingin, Tampereen ja Turun seudulla.

– Suunta on selvä. Vahvat vahvistuvat ja heikot pikkuhiljaa näivettyvät.

Toisessa ääripäässä ovat Etelä-Savon ja Kainuun kaltaiset alueet, joissa vanhusten osuus väestöstä ja sairastavuusluvut ovat maan korkeimmat. Sitten on Uudenmaan ja Pohjanmaan kaltaiset alueet, joissa terveyden ja talouden tunnusluvut ovat huomattavasti taantuvia alueita vahvemmat.

Timo Aron mielestä alueiden näköpiirissä oleva väestökehitys on jäänyt liian vähälle huomiolle sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän uudistuksen valmistelussa. Rakenteelliset muutokset ja jako hyvinvointialueisiin vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen.

– Sote-uudistuksessa pitäisi pyrkiä löytämään poliittinen yhteisymmärrys siitä, että alueelliset erityispiirteet otetaan riittävästi huomioon. Kaikkia alueita ei voi pakottaa samaan muottiin.

Aron mielestä nyt on pakko rikkoa perinteinen toimintamalli, jossa hallinnolliset uudistukset on viety läpi samalla sapluunalla koko valtakuntaan.

– Alueellisten erojen kasvun vuoksi tämä ei ole enää mahdollista. Jo nyt alueet eroavat toisistaan huomattavasti muun muassa siinä, mikä on väestön sairastavuus tai tulotaso. Huoltosuhteessa eli työssäkäyvien suhteessa muuhun väestöön on isoja eroja.

”Valitettavasti väestöpolitiikka ei kuitenkaan kuulu selkeästi oikein kenenkään vastuulle hallinnossa.”

Epäsuhteen oikaisee maahanmuutto

Sote-ratkaisussa tulisi Aron mielestä ottaa huomioon sekin, että väestö vanhenee myös muuttovoittoisilla alueilla. Uudellamaalla mullistus on vasta edessä.

– Nykyinen palvelurakenne joutuu todelliseen koetukseen, kun väki vanhenee.

Huoltosuhdetta voidaan pyrkiä parantamaan lisäämällä syntyvyyttä lisääviä kannustimia. Aron mielestä on selvää, että hyvinvointivaltion säilyttäminen edellyttää työperäisen maahanmuuton lisäämistä.

– Sen merkitys heikkenevän huoltosuhteen oikaisussa on entistä korostuneempi.

Nettomaahanmuutto on ollut noin 15 000 maahanmuuttajaa vuodessa. Aron mukaan luvun pitäisi olla 25 000–30 000, jotta työikäisten suhde muuhun väestöön pysyisi edes jotenkin tasapainossa.

Väestöpolitiikalle tilaus

Aron mukaan väestöpolitiikka on siitä hankala kokonaisuus, että se vaikuttaa melkein kaikkeen tekemiseen yhteiskunnassa.

– Valitettavasti väestöpolitiikka ei kuitenkaan kuulu selkeästi oikein kenenkään vastuulle hallinnossa. Asioiden hoitaminen on pirstoutunut eri ministeriöihin ja tavoitteisiin, vaikka kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Aron mielestä on kuitenkin myönteistä, että nykyinen hallitus päätti laatia väestöpoliittisen ohjelman, sillä edellinen tehtiin 2000-luvun alkupuolella. Sitä valmistellaan parhaillaan valtioneuvoston kansliassa.

– Ohjelma auttaa toivottavasti luomaan kokonaisvaltaisen kuvan, mitä kaikkea väestöpolitiikka on ja mihin se vaikuttaa.