Kuka hoitaa sosiaalivakuutukset?

Alustatalouden parissa työskentelevien määrä kasvaa. Samaan aikaan ruokalähettien ja muiden alustayhtiöiden toimeksiantoja tekevien sosiaaliturvan hoitaminen herättää kysymyksiä. Asia on noussut laajempaan keskusteluun pitkin syksyä ja Woltin myyntiuutisointi lisäsi mielenkiintoa asiaan marraskuun alkupuolella.

Puhetta aiheesta jatkettiin myös Eläketurvakeskuksen Eläkekomitea-podcastin marraskuun (15.11.) jaksossa.

Eläketurvakeskuksen (ETK) ratkaisupäällikkö Monika Sievänen sanoo, että oikeudellinen lähtökohta työeläkevakuuttamisessa on varsin selkeä.

– Työtä tehdään joko työsuhteessa tai yrittäjänä. Ensiksi mainitussa tilanteessa vakuuttamisesta vastaa työnantaja, jälkimmäisessä henkilö itse.

Tapaturmavakuutuskeskuksen (TVK) lakimies Elina Holmas huomauttaa, että vuoden 2016 lakiuudistuksessa työtapaturmavakuutuksen henkilöpiiri yhtenäistettiin työeläkevakuutuksen kanssa.

– Jos henkilö vakuutetaan työntekijänä työeläkevakuutuksessa, hän kuuluu pääsääntöisesti myös pakollisen työtapaturmavakuutuksen piiriin.

Tulkinnallisia tilanteita aina syntyy

Holmas ja Sievänen kuitenkin myöntävät, että tulkinnallisia tilanteita väistämättä syntyy, kun yksittäisissä tapauksissa vakuuttamisvelvollisuutta lähdetään ratkaisemaan käytännössä.

– Alustavälitteisen työn erityispiirteet tekevät tulkinnasta välillä ongelmallisen. Kyse on uudesta ja dynaamisesta toimialasta, jossa on hyvin erilaisia yrityksiä, Holmas toteaa.

Sieväsen mukaan jopa samalla yrityksellä voi olla käytössään erilaisia sopimuksia työn teettämisestä.

– Työtä koskevissa sopimuksissa ja tavoissa tehdä työtä on yhä useammin sekä palkansaajaan että yrittämiseen liittyviä piirteitä. Lisäksi työstä sovittaessa osapuolilla voi olla puutteellista tietoa työeläkevakuuttamisesta tai virheellisiä käsityksiä siitä, miten kyseinen työskentely vakuutetaan, Sievänen sanoo.

”Nykylainsäädännöllä pärjätään”

Johtaja Janne Makkula Suomen Yrittäjistä pitää alustatyön tekijöiden oikeudellisesta asemasta virinnyttä keskustelua ylimitoitettuna. Hänestä kyse on pitkälti samanlaisesta keikkatyöstä, jota yritykset ovat teettäneet esimerkiksi freelancereilla jo pitkään.

– Aiemmin toimeksiantaja haki työlle tekijää puhelimitse tai lehti-ilmoituksella. Nyt sama tapahtuu digitaalisessa ympäristössä. Vain väline on tekniikan kehittymisen myötä muuttunut.

Alustatalouden työn teettämiseen liittyvät asiat voidaan Makkulan mielestä ratkaista nykyisen lainsäädännön pohjalta. Hänen mukaansa uuteen ilmiöön liitetään usein ongelmia, joita ei ole oikeasti olemassa.

– Työtä tehdään joko työntekijänä tai yrittäjänä. Jos on henkilökohtaisesti sitoutunut tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa vastaan, hän on työntekijä. Muutoin kyse on yrittäjätyöstä.

”Työsopimuslakiin tarkennusta”

SAK:n lakimies Paula Ilveskivi ei pidä nykyistä yrittäjyyden ja työsuhteen välistä tulkinnallista horjuvuutta tyydyttävänä. Makkulan tavoin hänkään ei lämpene alustayritysten ehdotuksille luoda työsuhteen ja yrittäjyyden rinnalle eräänlainen välimuoto.

– Alustatyön tekijöiden asema vaatii ehdottomasti parannusta. Nyt moni heistä tekee töitä ilman työsuhdeturvaa, ansioperusteista sosiaaliturvaa, työterveyshuoltoa tai työsuojelua, Ilveskivi huomauttaa.

Hänen mielestään työsopimuslakia tulisi muuttaa niin, että työntekijän työsopimuksen naamiointi toimeksiannoksi tai muuksi sopimusmuodoksi voidaan estää.

Alustatyön tekijöiden aseman parantaminen on Ilveskiven mielestä tärkeää siksikin, että ilmiö laajenee koko ajan.

– Nyt esillä ovat ruokalähetit, mutta alustatyö yleistyy myös esimerkiksi siivous-, kuljetus- ja rakennusalalla. Sosiaali- ja terveydenhuoltoonkin se on jo rantautunut.

– Yhdistävä tekijä kaikilla aloilla on, että työsuhde on naamioitu muuksi sopimussuhteeksi, Ilveskivi sanoo.

Yksittäispäätöksissä ei ristiriitaa

Viime aikoina keskustelua alustatyöstä ovat hallinneet yksittäiset ratkaisut, joissa jotkut viranomaiset ovat määritelleet päätöksen kohteena olleen ruokalähetin yrittäjäksi, kun taas toisissa tapauksissa viranomaiset ovat tulkinneet sopimussuhteen työsuhteeksi.

Monika Sieväsen mukaan erilaiset ratkaisut eivät ole automaattisesti ristiriitaisia. Kyse on aina yksittäisistä ratkaisuista, joissa kukin päätöksentekijä tekee päätöksen aina omaa toimintaansa koskevan lainsäädännön pohjalta.

– Päätökset voivat koskea eri henkilöitä ja yrityksiä, joissa työn tekemistä koskevat sopimukset ja tilanteet saattavat olla erilaiset. Siksi toisistaan poikkeavat ratkaisut ovat mahdollisia samallakin toimialalla, Sievänen toteaa.

Vakuutusten erilainen luonne

Erilaiset päätökset eivät merkitse automaattisesti, että päätökset olisivat ristiriitaisia. Päätöksiin voi vaikuttaa myös sosiaalivakuutusten erilainen luonne.

– Työnantajalle pakollinen työtapaturmavakuutus on niin sanottu yleisvakuutus, joka koskee kaikkia työnantajan työntekijöitä. Toisin kuin työeläkevakuutuksessa, yksittäistä työntekijää ei rekisteröidä henkilönä, Holmas huomauttaa.

Janne Makkula muistuttaa, että lainsäädäntöä sovellettaessa joudutaan aina tulkintatilanteisiin ja rajanvetoihin.

– Tämä ei ole sääntelyn ongelma, vaan ominaisuus. Olennaista on, että myös alustatalouden toimintaympäristössä ratkaisu työsuhteen mahdollisesta olemassaolosta saadaan aina tehdyksi.

Makkulan mielestä on mahdotonta kirjoittaa sääntelyä, joka ei edellyttäisi aina tulkintaa.

– Sitä tarvitaan kaikessa lainsäädännössä. Ja päätöksistä on aina mahdollisuus valittaa. Tätä varten meillä ovat tuomioistuimet.