Varat turvattava

myös epäsuotuisissa olosuhteissa

Vakavaraisuudella tarkoitetaan sitä, miltä se kuulostaakin: riittävää varallisuutta

selviytyä velvoitteista.

Teksti: Mikko Kuusela

Turvaavuusperiaate kuuluu vakuutustoimintaan. Vakavaraisuus ja sille asetetut vaatimukset ovat turvaavuusperiaatteen keskeisiä ilmentymiä.

Vakavaraisuussääntelyn tarkoituksena on asettaa vakavaraisuudelle rima, jonka alittamisesta seuraa erityistoimenpiteitä. Rima, vakavaraisuusraja, riippuu vakuutuslaitoksen riskeistä. Mitä suurempi riski, sitä korkeammalla on vakavaraisuusraja, ja sen riman yli on päästävä.

Vakavaraisuussääntely astui voimaan tämän vuoden alussa. Kyse oli finanssikriisistä alkaneen kolmivaiheisen projektin päätepisteestä. Tässä viimeisessä vaiheessa toteutettiin vakavaraisuusrajan laskennan kokonaisuudistus. Uudistus koskee yksityisalojen työeläkelaitoksia.

Uusi vakavaraisuusrajan laskenta ottaa entistä tarkemmin huomioon erilaiset riskit. Tarkempi laskenta antaa myös valvojalle työkaluja parempaan riskien analysointiin.

Vakavaraisuusrajan laskemista varten on määritelty 18 eri riskiluokkaa. Riskeistä suurin osa liittyy sijoitusriskeihin. Riskien jaottelu on hienojakoisinta keskeisimmissä riskeissä, joita ovat luottomarginaaliriski ja ennen kaikkea osakeriski.

Vakavaraisuusraja lasketaan kohdistamalla kaikkiin sijoituksiin ja vastuuvelkaan niihin vaikuttavat riskit, laskemalla riskeille tappio-olettamat (stressit) ja yhdistämällä näin riskeille saadut riskiarvot (tappiot euroissa) korrelaatiomatriisin avulla yhdeksi luvuksi.

Vakavaraisuusraja lasketaan yhteismitallisesti kaikille eläkelaitoksille samalla tavalla. Kuitenkaan vakavaraisuusraja ei välttämättä anna kattavaa tai edes kaikilta osin oikeaa kuvaa yksittäisen eläkelaitoksen riskeistä.

Esimerkiksi osakesalkku voi olla keskittynyt tietylle toimialalle, jolloin riskiprofiili voi poiketa mekaanisesta kaavastosta.

Tämän vuoksi on tärkeää, että eläkelaitokset arvioivat toimintansa riskejä itsenäisesti, laaja-alaisesti, erilaisilla aikahorisonteilla ja erilaisilla välineillä, kuten stressitesteillä.

Riski- ja vakavaraisuusarvio tulee nähdä osana eläkelaitoksen toiminnan suunnittelua ja ohjausta.

Eläkelaitoksen hallituksella tulee olla arvioinnissa ja sen kehittämisessä merkittävä rooli.

Riski- ja vakavaraisuusarviota koskeva lainsäädäntö astui myös voimaan vuoden alusta. Riski- ja vakavaraisuusarvion on säädösmielessä kevyt, käytännössä laissa vain yksi pykälä, jonka sisältöä on avattu hallituksen esityksessä.

Eläkelaitoksilla onkin siten melko vapaat kädet toteuttaa arvio niin kuin parhaiksi näkevät. Finanssivalvonta seuraa kuitenkin arvioita ja antaa niistä tarvittaessa palautetta. Näemme tämän tärkeäksi osaksi riskien tunnistamista, niiden ymmärtämistä ja ylipäänsä koko eläkelaitoksen toimintaa.

Vakavaraisuussääntely koskee yksityisen sektorin työeläkelaitoksia. Se ei koske julkisen sektorin eläkelaitoksia johtuen julkisten eläkejärjestelmien täysin erilaisesta rahoituslogiikasta.

Myöskään riski- ja vakavaraisuusarviota koskeva sääntely ei koske julkisen sektorin eläkelaitoksia, vaikka tässä suhteessa rahoituslogiikan erilaisuus ei olisi sääntelylle esteenä.