kolumni

Hetken se vain kestää

Julkista keskustelua kotimaassa on mahdotonta seurata törmäämättä sanaan kestävyysvaje. Julkistalouden kestävyysvajeen idea on hallinnut politiikkaa kohta vuosikymmenen ajan.

Idea on omaksuttu niin puolueissa, julkishallinnossa, työmarkkinajärjestöissä kuin mediassakin.

Kestävyysvajetta pidetään usein synonyyminä väestön ikääntymiselle. Näin asia ei kuitenkaan ole. Väestön ikääntyminen on väestörakenteen muutokseen liittyvä tosiasia. Kestävyysvaje taas on tulkinta siitä, millaisia ongelmia muutokseen liittyy ja miten ongelmia tulisi ratkaista.

Suomessa hallitseva tulkinta on peräisin valtiovarainministeriöstä. Tulkinnan lähtökohta on, että väestön ikääntyminen voi johtaa sukupolvien välisiin intressiristiriitoihin julkisen sektorin tuloja ja menoja koskien. Kestävyysvajeen idean pihvi on, että mahdollisia poliittisia konflikteja pitää yrittää ratkaista hallinnollisesti jo etukäteen – riippumatta siitä, tuleeko niitä koskaan edes esiintymään.

Kestävyysvajepuheen tavoitteena on kokonaisveroasteen vakiointi sosiaaliturvamaksut mukaan lukien, julkisten menojen sopeuttaminen valittuun veroasteeseen ja julkisen sektorin ylijäämän luominen.

Verotuksen nostamista ei pidetä suotavana, minkä vuoksi vain leikkauksia pidetään kestävinä ratkaisuina. Kestävyysvajepuheella pyritään poistamaan politiikkaa talouspolitiikasta.

Puheen poliittinen viesti on, että kaikkien tulee maksaa tästä eteenpäin saman verran veroja, mutta julkishyödykkeitä tullaan koko ajan karsimaan.

On vaikea kuvitella ankeampaa poliittista sanomaa.

Sama kuin poliitikko sanoisi äänestäjälle, että johdollani tulevaisuus on muuten samanlainen kuin nykyhetki mutta vähän huonompi.

Työeläkealalla muistettaneenTeivo Pentikäisen viisas toteamus: työeläkejärjestelmän taloudellinen kestävyys ei ole ongelma, koska asiat voidaan aina neuvotella. Kestävyysongelmat ovat luonteeltaan poliittisia.

Ellei järjestelmälle pystytä tarjoamaan tulevaisuuden visiota, johon halutaan laajasti sitoutua, ei jatkuvuudelle ole takeita. Sama pätee kaikkeen politiikkaan.

Väestön ikääntyminen on haaste nyky-yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla julkistalous mukaan lukien. On kuitenkin turha kuvitella, että haasteisiin voidaan vastata hallinnollisilla ratkaisuilla, jotka maalaavat harmaan tulevaisuudenkuvan.

Veroasteen vakiointi ei ole kestävä visio, joka vastaisi todellisiin sosiaalisiin ongelmiin ja loisi poliittista johtajuutta.

Ironista kyllä, kestävyysvajepolitiikka ei takaa edes taloudellista kestävyyttä. Monet kestävyysvajeen pienentämiseen tähtäävät toimenpiteet itse asiassa kasvattavat vajetta.

Varsinkin talouden laskusuhdanteessa julkisen sektorin ylijäämään tähtäävät toimenpiteet heikentävät koko taloutta ja kasvattavat vajetta vuosiksi eteenpäin. Tämä on hyvä pitää mielessä myös uuden hallituksen leikkauslistaa lukiessa.

Ville-Pekka Sorsa

Kolumnisti työskentelee tutkijatohtorina Hankenilla.