kokemuksen ääntä

Raskas oma kokemus on Toropaiselle opettanut, että kaikki elämä on arvokasta – ei ainoastaan työelämä.
Raskas oma kokemus on Toropaiselle opettanut, että kaikki elämä on arvokasta – ei ainoastaan työelämä.

Säätiöiden ja kassojen puolustuspelaaja

Runsaan vuoden Eläkesäätiöyhdistyksen (ESY) toimitusjohtajuus on ollut Timo Toropaisen elämässä antoisaa, vaikka aikaan mahtuu myös henkilökohtaisesti raskas sydänleikkaus.

Teksti Kimmo Kontio Kuvat Susanna Kekkonen

Yli neljännesvuosisadan toimittajataustalla Toropaisella on sana hallussa toimitusjohtajanakin. Tarina rönsyilee rennosti hänelle vielä tuoreista eläkeasioista erilaisiin sattumuksiin niin omassa elämässä kuin hänen kohtaamiinsa lukuisiin ihmisiin.

Haastattelun aikaan eduskuntavaalien tulosta vasta sulateltiin. Toropainen muistaa, että eläkkeillä on osattu aina tehdä politiikkaa.

– Vuoden 1983 vaaleissa SMP:n puheenjohtaja Pekka Vennamo osasi taitavasti luoda mielikuvaa, että eläkeläiset olisivat menettämässä jotain, vaikka kysymys oli kaikkien sosiaalietuuksien verotuksen yhtenäistämisestä.

Mielikuva kuitenkin siivitti SMP:n ensimmäistä kertaa hallitukseen ”rötösherravaaleiksikin” kutsutuissa eduskuntavaaleissa saadun voiton jälkeen.

Muutakin kuin vakuutusmatematiikkaa

– Tunsin heti pitäväni eläkealasta, koska voin olla kiinnostunut useista asioista ja tarkastella niitä eri puolilta, kuten toimittajankin. Voisiko joku kertoa jonkun yhteiskunnan lohkon, mihin eläkeasioiden vaikutus ei ulottuisi, Toropainen kyselee.

Toropainen tuntee aina saaneensa tehdä sellaisia töitä, joita on halunnutkin.

– Kaikkein suurin muutos on asioiden aikataulussa, koska uutistyössä eletään kirjaimellisesti hetkessä, sillä välillä muutaman minuutin kuluttua asia voi olla vanhentunut.

Toimitusjohtajan työssä aikataulu ei ainoastaan ole hitaampi, vaan asiat jatkuvat ja niihin palataan hyvinkin pitkän ajan jälkeen.

– Politiikasta hyvin kiinnostunut, hiljattain edesmennyt, isäni tilasi kotiimme viittä sanomalehteä, Toropainen muistaa.

Kodin perintö opetti seuraamaan tiedotusvälineitä ja ymmärtämään, että päätökset ovat ihmisten tekemiä.

Kokemus on kuitenkin opettanut, että kaikki elämä on arvokasta – ei ainoastaan työelämä.

– Ei elämä ole pelkkää vakuutusmatematiikkaa, ison sydänleikkauksen viime syksynä läpikäynyt Toropainen hymähtää.

Hyvänä mallina toimia pienten puolesta

ESY:n toimitusjohtajan puhe kääntyy luontevasti useasti lapsiin.

– Kuten olen lapsillenikin halunnut opettaa, että pienempiä täytyy aina puolustaa, tavallaan saan tässäkin työssä olla pienten toimijoiden – säätiöiden ja kassojen puolella.

Toropainen korostaa, että hän ei tarkoita eläkelaitoksen suuruudessa olevan sinänsä mitään vikaa, vaan että suomalainen talouselämä tarvitsee erikokoisia sijoittajia.

– Eläkesäätiöt ja -kassat asettuvat suur- ja piensijoittajien välimaastoon toimien yhtenä merkittävimmistä kotimaisiin pääomarahastoihin sijoittavana ryhmänä.

Vaikka joidenkin mielestä pitäisi eläkevarojen sijoittamisen yhteydessä puhua vain tuottavuudesta ja turvaavuudesta, haluaa ESY:n toimitusjohtaja muistuttaa, että Suomessa tarvitaan kotimaista pääomaa yritysrahoitukseen ja kiinteistömarkkinoille.

– Tätä eivät kaikki oikein ymmärrä. Minä taas en ymmärrä, miksi emme saisi pitää tätäkin ulottuvuutta esillä, Toropainen kummastelee.

Eläkkeet ja niiden tulevat maksajat

Pakollinen alan ulkopuolelta tulleelle eläkejohtajalle suunnattu kysymys kuuluu: ”Milloin itse kiinnitit ensimmäisen kerran huomiota eläkkeeseen?”

Kysymys tuo hetkeksi enemmän mietteliäisyyttä haastateltavan levolliseen olemukseen.

– Varmaan työpaikkojenvaihdoksen jälkeen saadut työeläkeotteet ovat havahduttaneet miettimään omaa eläkettäni.

Mutta sitten kasvoille palaa tuttu virnistys.

– Nuorisopoliitikkona, ennen vakituisen työelämäni alkua, muistan tuumineeni hurjimpien silloisten visioiden pohjalta, että 53-vuotiaana, eli tänä kesänä, siirtyisin jo eläkkeelle, hän ynnäilee.

Toropaisesta tulikin työeläkemies, mutta vähän toisella tavalla kuin hän oli ajatellut. Kolmen lapsen isä ei muutenkaan usko Suomen vain vanhenevan.

Omassa asuinympäristössään Helsingin Lauttasaaressa hän on havahtunut päiväkoti-ikäisen ja ekaluokkalaisen vanhempana alueellisiin suuriin ikäluokkiin.

– Kaikki nuoret perheet eivät muuta kehyskuntiin omakoti- tai rivitalounelman perässä, vaan toiset suosivat kaupunkimaista asumista.

Lauttasaaren ala-asteella onkin eniten oppilaita koko maassa ja ruuhkaa on päiväkodeissa.

– Uskon, että tulevaisuudessakin osataan säilyttää työtä Suomessa, kun vain luomme hyvän toimintaympäristön tuottaville yrityksille. Siitä se virta syntyy.

Timo Toropainen

kuka?

Timo Toropainen

Ikä: 52-vuotias.

Koulutus: Ylioppilas.

Työ: Toimittajana vuodesta 1988 useilla eri työnantajilla ja 1.5.2014 lähtien ESYn toimitusjohtajana.

Perhe: Asuu Helsingin Lauttasaaressa. ­Naimisissa 6-, 8-vuotiaat tyttäret ja ­15-vuotias poika.

Harrastukset: Lasten harrastusten ­tukeminen, IFK, elokuvat.

Pienempiä täytyy aina puolustaa. Timo Toropainen tuntee olevansa työssään pienten toimijoiden, säätiöiden ja kassojen puolella.
Pienempiä täytyy aina puolustaa. Timo Toropainen tuntee olevansa työssään pienten toimijoiden, säätiöiden ja kassojen puolella.

Hyvämuistisia kavereita ja kyvykkäämpää

sukupolvea

Yli 30 vuotta Helsingissä on tehnyt jo aikaa sitten oululaissyntyisestä alun perin kärppäfanista IFK:n kannattajan.

Koulukaveri, kärppä-pelaajaikoni ja nykyinen maajoukkueluotsi Kari Jalonen näki hänet IFK-pinssi ulsterin kauluksessa joskus takavuosina, mistä kovasti moitti Toropaista.

– Kun Jalonen siirtyi HIFK:n päävalmentajaksi, nähdessämme sain vuorostaan kuitata hänelle ”petturuudesta”, Toropainen hehkuttaa.

Sen sijaan tyttären kirjoitus Helsingin koululaisten Kevätpörriäisessä sai isän herkistymään.

– Nauroin friidulle, että isä kirjoitti joka vuosi pätkän tarjolle Oulun Koulun Kohinaan, mutta koskaan niitä ei julkaistu.

Kaikin tavoin kyvykkäämpi sukupolvi on siis nousemassa.