kolumni

Asiantuntijaa etsimässä

Nyky-yhteiskunnassa yksi hahmo löytyy kaikkialta: asiantuntija. Asiantuntijat kertovat, selvittävät ja kommentoivat. Joskus he jopa kiistelevät julkisesti. Oletko epävarma jostain? Kysy asiantuntijalta. Mitähän tässä tilanteessa voisi tehdä toisin? Palkkaa asiantuntija.

Mikä tekee ihmisestä asiantuntijan? Moni ainakin kertoo olevansa asiantuntija. Tämä käy ilmi vaikkapa vaaleissa ehdolle asettuneiden esittelyistä. Lähes jokainen kertoo tuovansa parlamenttiin asiantuntemusta. Samapa tuo, onko hän tutkinut asiaa kymmenen vuotta tai joskus sattunut kuulemaan jotain asiaan liittyvää. Ihmisen asiantuntijaksi lukeminen on aina katsojan silmissä kunnes kokemus toisin todistaa.

Asiantuntemus muodostuu sekä teoreettisen ymmärryksen että kasautuvan tiedon ja kokemuksen myötä. Parhaat asiantuntijat ovat eräänlaisia guruja. He osaavat kertoa, miksi asiat ovat tuntemisen arvoisia ja millä eri tavoilla ne voidaan tuntea. He osaavat myös kertoa, miten asiat konkreettisesti makaavat, kun niitä eri näkövinkkeleistä katsotaan.

Nämä piirteet yhdistyvät harvoissa tilanteissa. Tiedollinen asiantuntemus on nimittäin hyvin rajallista – kysy vaikka keneltä tahansa eläkejärjestelmien parissa työskentelevältä. Asiantuntijoihin kuitenkin suhtaudutaan helposti tällä tavalla. Monelle tulee yllätyksenä, ettei kokenut politiikan tutkija välttämättä tiedä, miten Suomen eduskunta käytännössä toimii. Sen sijaan hän voi osata tulkita maailmaa sadasta eri näkökulmasta tai tietää kaiken Itä-Timorin politiikasta.

Asiantuntijoilta odotetaan usein myös neutraaliutta. Auta armias, jos arvostettu taloustieteilijä paljastuukin poliitikoksi! Neutraaliuden odotus on turha. Asiat nimittäin tunnetaan aina joistain näkökulmista käsin. Jokaiseen näkökulmaan taas sisältyy lukuisia oletuksia siitä, miten asioiden pitäisi olla – ellei muita, niin ainakin selitys sille, miksi näkö- kulmasta tuotettuun tietoon pitäisi suhtautua vakavasti.

Asiantuntijan tiedollista rajallisuutta ja hänen näkökulmansa sopimattomuutta kysytyn asian suhteen voi olla vaikeaa huomata. Ainakin silloin, kun mainosmiehet, kolumnistit, lobbarit ja puhuvat päät ylistävät päivästä toiseen henkilön asiantuntijuutta. Yhden asiantuntijan rajallisuuden ja sopivuuden osoittamiseen tarvitaan toinen asiantuntija.

Asiantuntijuudesta tulee yhteiskunnallinen ongelma, kun niin sanottu laatikkoasiantuntemus pääsee valta-asemaan. Laatikkoasiantuntija on omaksunut jonkun näkökulman, jonka avulla voidaan antaa vastaus kysymykseen kuin kysymykseen boksin sisäpuolelta. Johtamiskonsultti lienee aikamme stereotyyppinen laatikkoasiantuntija. Vaivaako organisaatiota jokin ongelma? Ei hätää, otetaan kannustimet ja tuloskortit käyttöön, niin ongelmat ratkeavat. Tai no, piirretään nyt ensin se pakollinen värikäs kuvio, jossa on ympyröitä ja nuolia.

Laatikkoasiantuntemuksessa piilee vaaroja. Mikäli kaikki valtaapitävät perustavat asiantuntemuksensa samaan laatikkoon, ei itse laatikkoa voida enää kyseenalaistaa.

Ja vaikka joku tätä yrittäisikin laatikon sisältä tehdä, tarkoittaisi toisen asiantuntemuksen kyseen- alaistaminen myös oman asiantuntija-aseman murentamista.

Ville-Pekka Sorsa

Kolumnisti on Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin yliopistonlehtori