Kuntoutuksen MOSAIIKKI

kannattelee työkykyä

Kuntoutus on sen ammattilaisille monimutkainen järjestelmä. Kuntoutujakin voi pudota välimaastoon.

Teksti: Kimmo Kontio

Kuntoutusta järjestävien  yhteistyöverkostojen  toimivuus vaikuttaa kuntoutuksen onnistumiseen.  Kuvion lähde: Liukko ja Kuuva. Kuva: Markku Laitinen
Kuntoutusta järjestävien yhteistyöverkostojen toimivuus vaikuttaa kuntoutuksen onnistumiseen. Kuvion lähde: Liukko ja Kuuva. Kuva: Markku Laitinen

Eläketurvakeskuksen tuoreessa raportissa on ensimmäisen kerran kuunneltu kattavasti kuntoutuksen ja työhön paluun tukemisen ammattilaisia. Kuntoutusta on kyllä tutkittu paljonkin, mutta usein lääketieteellisestä näkökulmasta ja tilastollisesti.

Tutkijat Jyri Liukko ja Niina Kuuva haastattelivat viime vuonna työkykyasioiden ammattilaisia työterveyshuollosta, työnantajilta, työeläkelaitoksista, Kelasta, kuntoutuksen palveluntuottajilta, erikoissairaanhoidosta ja TE-toimistoista pääkaupunkiseudulla ja Etelä-Savossa.

Viime aikojen lakiuudistukset ovat parantaneet toimijoiden yhteistyötä työkykyongelmien hallinnassa. Työsuhteisten henkilöiden työkykyongelmia voidaan auttaa aiempaa varhemmin, mikä parantaa tuloksia.

– Työhön kuntoutumiselle otollisimman toimintaympäristön tarjoaa työelämässä oleminen ja työpaikan tuki, jolloin ammattilaisten ei tarvitse rakentaa kaikkea aivan alusta, Jyri Liukko kertoo.

Tukea henkilökohtaisesti

Aika parantaa useimmat sairaudet. Sen sijaan työkyvyttömyyden etenemiselle aika on myrkkyä.

Vaikeinta on auttaa työttömiä osatyökykyisiä, jotka jäävät vaille työelämään kuulumisen turvaa. Jos työkykyongelmainen on yhtä aikaa TE-toimiston, työeläkelaitoksen ja kenties vielä Kelan asiakas, organisaatioiden vastuunjako vie aikaa, ja voi aiheuttaa väliinputoamistilanteita, jolloin toipuminen työhön vaikeutuu.

– Yksi tärkeimmistä haastatteluissa esitetyistä toiveista oli, että asiakkaiden rinnalla toimisi yksilöllisiä tukihenkilöitä, joilla olisi pitkäkestoinen kokonaisvastuu kuntoutumisen ja työhön paluun prosessista.

Yhteistyö sujuu verkostoissa

Pienemmillä paikkakunnilla yhteistyö sujuu henkilökohtaisten verkostojen ansiosta. Tätä mallia kannattaisi ehkä soveltaa laajemminkin.

– Toimijoiden arkisen yhteistyön parantaminen esimerkiksi säännöllisin yhteiskokouksin voisi edistää asiakkaiden palvelua ja viime kädessä heidän työhön paluutaan, Liukko summaa.

Jyri Liukko ja Niina Kuuva: Toimijoiden yhteistyö työkykyongelmien hallinnassa. Ammattilaisten haastatteluihin perustuva tutkimus. Eläketurvakeskuksen raportteja 03/2015. Lue verkossa www.etk.fi/julkaisut.

Uusi alku kuntoutuksella

Työura ei katkea kerrasta

Kuntoutuksesta on tuhansia kannustavia esimerkkejä. Kuntoutus alettiin ymmärtää 1990-luvulla yhtenä tärkeänä välineenä kokonaisvaltaisessa työkyvyn hallinnassa ja ennenaikaisen eläköitymisen torjunnassa.

Kuntoutuksen maine oli pitkään työeläkealan sisälläkin heikko. Tämä johtui pitkälti siitä, että takavuosikymmeninä kuntoutettiin ikääntyneitä ja pitkäaikaissairaita arvatenkin heikoin tuloksin.

Tilanne on parantunut viime vuosikymmeninä oleellisesti. Tämän vuosituhannen alun työeläkeuudistuksessa kuntoutuksen selvittäminen tuli ensisijaiseksi vaihtoehdoksi työkyvyttömyys- eläkepäätöksissä.

Siitä lähtien on ollut lain mukaan mahdollista, että yksilöllinen ammatillinen kuntoutus voidaan aloittaa jo etupainotteisesti, vielä oltaessa kokopäiväisesti työssä. Omalla työpaikalla järjestytyn kuntoutuksen tiedetään myös vaikuttavan parhaiten.

Asiakkaan oikeudet ovat parantuneet jatkuvasti. Vuoden alusta eläkelaitoksen on velvollisuus tutkia oikeus ammatilliseen kuntoutukseen työkyvyttömyys- eläkehakemusta käsiteltäessä ja perustella päätöksensä yksilöllisesti.

Nykyisin aktiiviseen kuntoutukseen kannustetaan rahallisesti, sillä työeläkekuntoutuksen aikainen toimeentulo on aina parempi kuin työkyvyttömyys- eläke.

Kimmo Kontio

Tehokkaasti takaisin töihin kuntoutuksen jälkeen

Onnistunut kuntoutusohjelma maksaa itsensä takaisin jo alle kahdessa vuodessa työkyvyttö- myyseläkkeelle siirtymiseen verrattuna.

Vuonna 2013 päättyi noin 5 700 kuntoutus- ohjelmaa ja kuntoutujista kolme viidestä palasi takaisin työelämään. Eläkkeelle siirtyneistäkin liki joka toinen siirtyi osatyökyvyttömyys- eläkkeelle eli osittain ansiotyöhön.

Työeläkekuntoutuksen kustannukset olivat toissavuonna yhteensä 106 miljoonaa euroa. Nämä ovat vain murto-osa työkyvyttömyys- eläkkeiden 2,3 miljardin euron kokonais- kustannuksista.

Lähde: Eläketurvakeskus, Leena Saarnio