minä väitän

Tonnin tuki kannustaisi perheentekoon

Lapsia syntyy vähemmän nykyisin kuin koko syntyvyysmittauksen yli satavuotiaassa historiassa. Syntyvyyden väheneminen on yleinen trendi jälkiteollisissa maissa jo vuosikymmeniä.

Suomessa viimeisen muutaman vuoden aikana tapahtunut vauvojen määrän väheneminen on jopa eurooppalaisessa mittakaavassa poikkeuksellista. Suomalainen syntyvyys on Tilastokeskuksen tuoreimpien lukujen mukaan väestöltään taantuvan Japanin tasolla.

Syntyvyyden laskua on pyritty sysäämään nuoren, matkustelevan, Instagram-glamouria halajavan naisen syyksi. Totuus kuitenkin on, että syntyvyyden väheneminen on lähes yhtä paljon niiden perheiden ansiota, jotka jättävät hankkimatta toisen, kolmannen ja neljännen lapsen.

Lapsiluku pienenee kaikissa ikäryhmissä, kaikilla koulutustaustoilla. Vaikka vapaaehtoisesti lapsettomien määrä on lisääntynyt tutkimuksissa viime vuosina, ei lapsiluvun pieneneminen ole läheskään aina se haluttu lopputulos.

Tulevaisuudessa useampi kuin joka viides nainen ja joka neljäs mies ei saa omia lapsia, vaikka enemmistö heistä olisi niitä toivonut ainakin jossain vaiheessa elämäänsä.

Syntyvyyden väheneminen ei ole yksin perheellistymisestä haaveilevien suomalaisten tragedia, vaan suuri yhteiskunnallinen kysymys niin kansantalouden kuin eläkejärjestelmänkin kannalta.

Syitä Suomen syntyvyyden äkilliselle alenemiselle ei tyhjentävästi tiedetä. Yksi asia kuitenkin tiedetään: ensisynnyttäjien keski-iän noustessa mahdollisuus hankkia useita lapsia heikkenee. Ihmisten lapsilukutoiveen toteutumisen näkökulmasta onkin siis mielekästä tarkastella, miten yhteiskunnalliset rakenteet voivat joustaa tilanteessa, jossa naisten hedelmällisyys ei jousta määräänsä enempää.

Ensisynnyttäjän keski-ikä on suomalaisilla 29,2 vuotta. Uskallan väittää, ettei ole mikään sattuma, että yliopistosta valmistuneiden keski-ikä on 28,8 vuotta. Suomalaiseen kulttuuriin on juurtunut syvästi ajatus siitä, että perheellistyminen vaatii merkittävää taloudellista vakautta ja vähintään kohtuullista aineellista elintasoa.

Usein tarina kuuluukin, että ensin valmistutaan, hankitaan työpaikka ja työpaikan vakiinnuttamisen jälkeen ryhdytään yrittämään ensimmäistä lasta. Tämän vakiintuneemman elämänvaiheen siirtyessä yhä myöhemmäksi lykkääntyy myös perheellistyminen.

Mutta, entä jos perheellistymiseen kannustettaisiin jo korkeakouluopintojen aikana? Jos ensisynnyttäjien keski-ikää halutaan laskea siinä toivossa, että toisen ja kolmannenkin lapsen hankkiminen olisi mahdollista niin biologisesti kuin taloudellisestikin, tulisi politiikkatoimia kohdentaa 20–30-vuotiaiden ikäryhmään, josta suuri osa taiteilee korkeakouluopintojen parissa.

Syntyvyyden ongelmat vaativat suuria panostuksia. Nykyinen opintotukijärjestelmä 250 euron opinto­rahoineen ja 75 euron huoltajakorotuksineen ei näyttäydy nuorten aikuisten silmissä perheellistymisen mahdollistavana etuutena.

Mutta, entä jos nostettaisiin opintotuen huoltaja­korotus tonniin, tai edes useampaan sataseen?

Tonnin huoltajakorotus olisi aito kannustin perheellistymiseen. Siinäpä olisi jo kannusteita sekä perheellistyä että kannusteita opiskella päästäkseen ja pysyäkseen opintotuen piirissä.

Opiskelun aikaisen toimeentulon parantaminen ei toki ratkaise kaikkia nuorten aikuisten perheellistymisen lykkäämiseen liittyviä pohdintoja. Mutta niihin harvoihin muuttujiin, joihin yhteiskunta voi nuorten aikuisten perheellistymisen mahdollistajana aidosti vaikuttaa, kannattaisi tässä vaiheessa tarttua.

Silja Silvasti

Palstalla vieraileva kirjoittaja ottaa kantaa eläkekeskusteluun.

KUKA?

Silja Silvasti

26-vuotias

Vaikuttamisen asiantuntija ­nuorisoalan ­kattojärjestö ­Allianssissa

Väestöliiton varapuheenjohtaja.

"Yhteiskunta voi aidosti vaikuttaa nuorten aikuisten perheellistymiseen."