Kolumni

Tasa-arvoistavat työehdot syrjivät maahanmuuttajaa

On lukuisia taustatekijöitä, jotka tilastollisesti vaikuttavat laskevasti eläkekarttumiin. Yksi näistä on maahanmuuttajatausta.

Kaikkialla maailmassa työn on todettu olevan keskeinen maahanmuuttajien kotoutumisen avaintekijä. Samahan pätee kantaväestöönkin, mutta kotoutumisen sijasta puhumme silloin syrjäytymistä ehkäisevästä vaikutuksesta. Politiikassa samoilla asioilla on monta nimeä.

Ansiotyö kohottaa elintasoa. Se myös vähentää riippuvaisuutta yhteiskunnan tukiverkostoista, opettaa kieliä ja tarjoaa sosiaalisia kontakteja – ja kartuttaa eläkettä. Suomen tulisi siksi ryhtyä toimiin paitsi naisten ja vammaisten myös maahanmuuttajien, erityisesti pakolaistaustaisten, työllisyysmahdollisuuksien parantamiseksi.

Suuria pakolaisvirtoja vastanottaneiden Espanjan ja Kreikan jälkeen, Suomi, Ruotsi ja Ranska muodostavat OECD-maista ulkomailla syntyneiden työttömyystilastojen kärjen. Syitä tähän lienee useita, mutta ainakin Suomen ja Ranskan kankeat tavat säännellä työmarkkinoita eivät ole auttaneet. Ellei uudessa maassa uraansa aloittavalla maahanmuuttajalla ole hyvää kielitaitoa, työkokemusta tai kansainvälisesti tunnustettua koulutusta, hänelle ei työmarkkinoilla anneta juuri muuta kilpailukeinoa kuin alempi työn hinta.

Työehtosopimusjärjestelmä on laadittu ajatellen lähinnä kotoperäisiä, kielitaitoisia ja suomalaisen koulun käyneitä työntekijöitä.

Työmarkkinasopuihin etenkin matalapalkka-aloilla sisältyy odotus, että työntekijät hallitsevat tietyt perusasiat, jolloin minimipalkka asetetaan niin korkealle, ettei sillä kannata palkata suomalaisuutta vielä opettelevaa työntekijää. Näin ay-liike suosii tahallaan tai vahingossa juuri kantaväestöä.

Toinen työttömyyskomponentti taas on työnhakijan kannustinpuolella: Suomella, Ruotsilla ja Ranskalla on myös tarjota EU-maiden anteliaimpia työttömän sosiaaliturvaetuuksia vastapainona tiukasti säännellyille työmarkkinoille. Vaikka työtön tuleekin näissä maissa toimeen, ihmisen tekee hyvää kokea olevansa osa jotakin. Almuilla eläminen ei tee kenenkään itsetunnolle hyvää, eikä ole reilua ketään kohtaan, että monelle tulijalle Suomella on tarjota vain pullojen keräämistä.

Yritteliäät maahanmuuttajat toki keksivät usein keinonsa. Työnhaussa menestymättömille maahanmuuttajille yksi tie on ns. pakkoyrittäjyys, koska yrittäjää minimipalkkasäännöt eivät koske. Osa kuitenkin kompastuu tällöin suomalaiseen lainsäädäntöön ja byrokratiaan, ellei heillä ole paikallista asiantuntijaa neuvomassa.

Eduskuntavaalien lähestyessä olisi kiinnostavaa kuulla avauksia siitä, miten maahanmuuttajien työllistämisen kynnystä voitaisiin laskea. Omaa syyttään työtön maahanmuuttaja on jäykkien työmarkkinoiden kärsijäosapuoli myös eläkeiässä.

Ihmisellä on todennäköisesti luontainen tahto parantaa taloudellista asemaansa, saada onnistumisen kokemuksia ja saavuttaa merkitystä elämäänsä vaivaa näkemällä, mutta tuo tahto ei itsessään aina riitä. Sen toteuttamisen täytyy olla mahdollista niillä eväin, mitä kullakin on työantajille antaa.

Lilja Tamminen

Kolumnistimme on politiikkaa kommentoiva
digitalisaatiotutkija ja työskentelee
operatiivisena johtajana teknologiayrityksessä.