kirja kolahti

Dekkareiden syvien sävyjen pauloissa

Varmassa työskentelevää Marlene Weckiä kiehtoo elämän

arvoituksellisuus. Erityisesti dekkarit ovat kulkeneet hänen

matkassaan jo vuosia.

Vailla valmista vastausta

Seitsemän kellon salaisuus, The Seven Dials Mystery (1927) on ensimmäinen koskaan lukemani dekkari. Siinä on monia Agatha Christielle tunnusomaisia elementtejä, mutta arvoituksen ratkaisija ei ole Poirot, Marple tai Beresfordin pariskunta.

Aloitin dekkariharrastukseni nk. kultaisen aika­kauden teoksista ja Christien ohella luin muiden muassa Dorothy Sayersia ja Ngaio Marshia. Kuulun nykyään Suomen dekkariseuraan ja olen ollut mukana suunnittelemassa Helsingin kirjamessujen dekkarilauantain ohjelmaa ja haastattelemassa dekkarikirjailijoita.

Agatha Christie: Seitsemän kellon salaisuus (WSOY, 1952)

Mikään ei ole mustavalkoista

Skotlantilainen Ian Rankin on yksi tämän hetken parhaita dekkarikirjailijoita. Tämä teos avaa Skotlantia ja sen yhteiskunnallisia jännitteitä monisyisesti ja mieleenpainuvasti. Mikään ei ole aivan mustavalkoista.

Päähenkilö komisario John Rebus on monissa liemissä keitetty, mutta säilyttänyt inhimillisyytensä. Dialogi, juonen kuljetus ja naiskuva ovat kiitettävän monipuoliset. Tempo ja laaja henkilögalleria tekevät siitä ajoittain haastavan luettavan ja olenkin lukenut teoksen jo kahdesti, myös alkuperäisteoksen Black and Blue (1997).

Ian Rankin: Sinistä ja mustaa (Blue Moon, 2006)

Mennyt maailma ei hellitä otettaan

Evelyn Waugh’n Menneeseen maailmaan olen palannut monta kertaa, suomeksi ja englanniksi. Alkuperäisteos Brideshead Revisited on julkaistu 1945. Olen lukenut myös kirjailijan elämäkerran ja muita teoksia, kuten Kourallinen tomua sekä Työ hyllytetty ja muita kertomuksia.

Tietenkin olen katsonut molemmat dramatisoinnit sekä vieraillut kuvauspaikoilla Oxfordissa ja Castle Howardissa Yorkshiressä. Ajan ja ihmissuhteiden kuvaus tekevät minuun edelleen vaikutuksen. Tämä teos saattaa hyvinkin olla syy, miksi kuulun Finnish-British Society -yhdistykseen.

Evelyn Waugh: Mennyt maailma (Otava, 1982)

Ajankuvaa Helsingistä

Mikko-Olavi Seppälän kirja innostaa katselemaan kotikulmia uusin silmin. Se kertoo ajasta, jolloin jazz soi salakapa­koissa ja Torni Hotelli ja Stockmannin tavaratalo olivat uuden, uljaan ajan maamerkkejä.

Kirjasta selviää muun muassa, miten Pommac, pontikka ja kieltolaki liittyivät toisiinsa. Hakasalmen huvilassa on juuri nyt meneillään samanniminen näyttely.

Tähän aihepiiriin olisi sopinut hyvin myös Anna Kortelaisen tietokirja Eri kivaa!, joka kertoo kaupungista ja kulttuurihistoriasta naisten näkökulmasta 1910-luvulla.

Mikko-Olavi Seppälä: Suruton kaupunki(Tammi, 2016)

Marlene Weck

KUKA?

Marlene Weck

Työ: Varman HR:n, viestinnän ja ­vastuullisuuden assistentti

Koulutus: kasvatustieteiden kandidaatti

Lähellä sydäntä: taide, käsityöt, earl grey -teelaatu, belgialainen suklaa, kielistä hollanti ja islanti

Kirja, jonka aion lukea seuraavaksi: Helen Russellin The Year of Living Danishly.

Kuva: Reetta Lehto