kolumni

Kun ilmeiset asiat eivät näy

Sosiaalisessa mediassa syksyllä pyörinyt #metoo-kampanja nosti esiin erityisesti naisten kokemaa ahdistelua ja seksuaalista häirintää. Somekäyttäjiä pyydettiin tuomaan esiin vähintään yksi omakohtainen kokemus häirinnästä. Monen käyttäjän uutisvirta täyttyi pariksi päiväksi näiden kokemusten kuvauksista.

Ilmiön laajuuden ei pitäisi­ tilastojen valossa olla kenellekään yllätys. Lähes jokaista naista on ahdisteltu jossain vaiheessa elämäänsä. Kouluterveyskyselyjen mukaan vasta yläasteikäisistä tytöistä yli 60 prosenttia ja pojistakin melkein puolet on kokenut seksuaalista häirintää joskus tai toistuvasti.

Häirinnän yleisyys omassa tuttavapiirissä saattoi silti tulla monelle yllätyksenä. Ahdistelun kohteille ja tutkijoille ilmeinen asia muuttui kampanjan myötä jaetuksi todellisuudeksi myös niille, jotka eivät ole sitä aiemmin vakavasti ottaneet.

Maailma on pullollaan vakavia ongelmia, joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi ja vähätellen ikään kuin niillä ei olisi edes todellisen ilmiön arvoa. Tämä ei aina johdu empatian puutteesta, syyllisyydestä, nihilismistä tai tiedon huonosta saatavuudesta. Se voi johtua jo siitä, etteivät ilmiöt ole näkyviä tavalla, joka pakottaa suhtautumaan niihin vakavasti.

Ääriesimerkkejä on helppo keksiä. Ilmastonmuutos tullee monille näkyviin vakavana ongelmana vasta sitten, kun kauppojen hyllyt ovat tyhjiä ja puoli miljardia ilmastopakolaista etsii juomavettä. Jotkin asiat tapahtuvat piilossa ja myös pysyvät siellä, jos niiden vakavasti ottamiseen ei ole riittäviä intressejä. Kuinka moni talouskurin kannattaja ottaa vanhustenhoidon aliresursoinnin ongelmat vakavasti ennen kuin törmäävät niihin itse tai omien vanhempiensa kautta?

Ongelma on suurin, kun ilmiö on yksille totisinta totta ja toisille haihattelua. Monen ennen 1980-lukua syntyneen on luultavasti vaikea ottaa vakavasti nykynuorten työelämässä kokema ahdistus. Aivan eri olosuhteissa oman identiteetin ja auktoriteettiaseman jo rakentaneiden on vaikea ymmärtää maailmaa, jossa oma identiteetti rakennetaan työnantajan haluaman identiteetin mukaiseksi ja auktoriteetti vaatii ruumiin ja mielen täydellisyyden jatkuvaa osoittamista.

#metoo-kampanjan hienous oli ilmiön näkyväksi tekemisen tavassa. Juuri sosiaalisen median puitteissa on helppo vähätellä ilmiöitä, vitsailla vakavilla kokemuksilla tai jopa syyttää uhreja kokemuksistaan. Kun ilmiö tulee lähelle ja näyttää pätevän kaikkiin, ei kukaan voi katsoa tällaista trollaamista läpi sormien.

Kaikki näkyväksi tekemisen tavat eivät kuitenkaan toimi kaikkiin ilmiöihin. #metoo-kampanjan yhteydessä peräänkuulutettiin samanlaista kampanjaa ahdistelijoiden kertomuksien esiin tuomiseksi. Harvalla on kuitenkaan intressiä tuoda julkisesti esiin omaa pahuuttaan. Eikä henkilöiminen tai menneiden tarinointi auta tilanteessa, jossa vaaditaan syvää ja laajaa kulttuurista muutosta sekä aktiivista asiaan puuttumista aina, kun sitä ilmenee – myös sosiaalisen median ulkopuolella.

Ville-Pekka Sorsa

Kirjoittaja työskentelee Hankenilla johtamisen

ja organisaatioiden apulaisprofessorina.