minä väitän!

Eläkkeiden tulevaisuus milleniaalin silmin

Väitän, että eläkkeistä päättäminen on yhtä vinoutunutta kuin tämän hetkinen huoltosuhteemme. Vinoutuneella tarkoitan sitä, ettei kaikkien sukupolvien ääni kuulu tasavertaisesti. Katsotaanpa, miltä eläkejärjestelmämme näyttää kaltaiseni milleniaalin näkökulmasta.

Yksilön kannalta eläke on lupaus toimeentulosta silloin, kun ei itse kykene työhön. Yhteiskunnan tasolla eläkejärjestelmä pohjautuu sukupolvisopimukseen, jossa työssäkäyvät sukupolvet voivat luottaa siihen, että myös heille riittää eläkkeitä. Järjestelmän kestävyys on rakennettu olettamuksiin siitä, että väestönkehitys on tasapainoista, talous kasvaa ja työllisyysaste on korkea.

Tällä hetkellä näihin oletuksiin kohdistuu muutospaineita. Elinajanodote on noussut, mutta syntyvyys laskenut. Entistä pienemmän joukon vastuulla on elättää yhä suurempaa osaa väestöstä. Taloudellisen hyvinvoinnin osalta minä ja muut milleniaalit voimme varautua siihen, että tulokehityksemme jää vanhempiamme heikommaksi.

Pienemmistä palkoista huolimatta meistä mahdollisimman monen on päästävä nopeasti kiinni työelämään ja jaksettava töissä mahdollisimman pitkään. Harmaantuva väestö lisää terveys- ja hoiva­menoja. Ilman työtä ei kerry eläkettäkään.

Eläkejärjestelmä ei ole immuuni ympäristönsä muutoksille. Korjausliikkeitä on tehty. Viimeksi vuoden 2017 eläkeuudistuksessa, kun huomattiin, että elinajanodote oli kymmenen vuoden aikana noussut tuplasti ennustettua nopeampaa tahtia.

Kantti ei kuitenkaan riittänyt: vanhuuseläkkeen ikäraja päätettiin nostaa vähitellen 65 vuoteen, vaikka oikeudenmukaisinta olisi ollut tehdä korotus kertaheitolla. Kertakorotusta vaativat nuoriso- ja opiskelijajärjestöt yhteisenä rintamana. Toiveet kantautuivat kuuroille korville.

Eläkepopulismin taidokkaan voimannäytön näimme viime vuonna Kimmo Kiljusen masinoimassa kansalaisaloitteessa. Eläkeindeksialoite torpattiin eduskunnassa, mutta uskon, että tämä ei suinkaan ollut viimeinen näytös eläkepopulismista.

Vanhempi väestönosa äänestää uskollisesti vaaleissa, heillä on innokkuutta vaikuttaa politiikassa eläkepäivillään – ovathan he pitkälti rakentaneet nykyisen hyvinvointivaltion. Ennen kaikkea heitä on paljon ja he osaavat vaatia. On helpompi tehdä päätöksiä, joiden vaikutukset näkyvät vasta vuosikymmenien päästä kuin sellaisia, joiden seurauksista nousee saman tein valtava äläkkä.

Eläkejärjestelmämme ei ole kriisissä – vielä. Tämän vuoden eläkebarometrin mukaan yli 60 prosenttia alle 25-vuotiaista luottaa eläkejärjestelmään. Myös henkilökohtaisesti uskon, että tulen saamaan eläkettä.

Luottamus on tärkeää, sillä se ylläpitää yhteiskuntarauhaa. Eläkejärjestelmää joudutaan kuitenkin väistämättä lähitulevaisuudessa rukkaamaan uusiksi. Väestön, talouden ja työllisyyden kehitys ei yllä asetettuihin tavoitteisiin. Nuorilla on näytön paikka jatkaa hyvinvointivaltion rakentamista. Pohja vaan näyttää vauhdilla murenevan.

Voitaisiinko siis tässä vaiheessa tehdä toinenkin lupaus? Lupaus milleniaaleille siitä, että enää ei tarvitse pitää omia varjoneuvotteluita, vaan meidät tunnustetaan eläkepöydissä tasaveroisiksi neuvottelukumppaneiksi. Sukupolvisopimus vaatii päivittämistä – sillä jos luottamus menee, ei sitä hevillä ansaita takaisin.

Henna Pursiainen

Palstalla vieraileva kirjoittaja ottaa kantaa eläkekeskusteluun.

Kuka?

Henna Pursiainen

Ikä: 25-vuotias

Koulutus: valtiotieteiden ylioppilas, Helsingin yliopisto

Työ: puheenjohtaja, Akavan opiskelijat.