kokemuksen ääntä

Riitta Korpiluomasta tuli vuonna 2002 Eläketurvakeskuksen ensimmäinen johtaja, joka on nainen. Johtajakokemusta hän saa hyödyntää myös Tessua taluttaessa.
Riitta Korpiluomasta tuli vuonna 2002 Eläketurvakeskuksen ensimmäinen johtaja, joka on nainen. Johtajakokemusta hän saa hyödyntää myös Tessua taluttaessa.

Monipuoliset ja mielekkäät tehtävät:

Onnistunut työelämä

– Olen saanut tehdä kaikkea sitä, mitä työelämässä olen halunnut.

Näin myönteisesti summaa johtaja Riitta Korpiluoma työuraansa

Eläketurvakeskuksessa.

teksti Kati Kalliomäki | kuvat Karoliina Paatos

Kansainvälisyys, uuden oppiminen, henkilöstöasiat ja sidosryhmätyöt ovat aineksia, jotka ovat saaneet Riitta Korpi­luoman tulemaan töihin innokkaana päivästä ­toiseen.

Haastatteluhetkellä aamukamman piikit ovat jo laskettavissa, ja taakse niitä on jäänyt vähintään suuren kampaamon verran. Korpiluomalle itselleen moinen vertaus varmaan sopisi, sillä numerot ovat vilkkaan naisen mielestä pitkästyttäviä, mutta kerrottakoon lukijoille Eläketurvakeskuksessa kertyneet työskentelyvuodet eksakteina numeroina: tammikuussa täyteen tulee 31 vuotta.

Johtajana Korpiluoma on ennättänyt olla viitisentoista vuotta. Hänen vastuualueensa on laaja: lakikysymykset monelta toimeenpanon kantilta ja päälle vielä tärkeä henkilöstöpuoli. Joskus hän on humoristisesti ­todennut, että alaisia on saman verran kuin omaa pituutta senttimetreinä.

Antaa asiantuntijoiden loistaa

Korpiluoma ei kuitenkaan ole johtajuudessakaan numeroiden päälle, vaan näkee työn työnä.

– Johtaminen on työtä siinä, missä mikä muukin tahansa tehtävä. Johtajan pitää johtaa ja antaa tilaa ja itsenäisyyttä asiantuntijoille. Muiden täytyy saada loistaa.

Omia loistohetkiä lainopillisissa asiantuntijatehtävissä hän muistelee lämmöllä. Työeläkelainsäädännön valmistelutyötä on riittänyt vuosien varrella.

– Oli tosi kiehtovaa hallita kokonaisuuksia: ensin sai vaikuttaa asiantuntijana ministeriöiden työryhmissä ja sen jälkeen kirjoittaa ohjeistusta lain toimeenpanoa varten. Kaiken päälle pääsi vielä kouluttamaan. Ja kohta alkoi taas jokin toinen kierros, hän kuvailee.

TyEL oli mahtiponnistus

Erityisesti Työntekijän eläkelain TyEL:n rakentaminen on jäänyt Korpiluoman mieleen osoituksena yhteisestä tahdosta.

Hän kertoo, että vanhaan työntekijäin eläkelakiiin TEL:iin oli kertynyt ajan myötä niin paljon yksityiskohtaisia sääntöjä ja poikkeuksia, että kehitys piti yksinkertaisesti laittaa poikki. Lisäksi oli tullut aika koota lyhyiden työsuhteiden LEL ja taiteilijoiden TaEL kokonaan uuteen lakiin.

– Lakeja ryhdyttiin kirjoittamaan yhteen, ja se oli valtavan mielenkiintoista. Sekä työeläkealan asiantuntijoilla että työmarkkinaparteilla oli tavoite selkeänä. Innostus oli suurta, vaikka työ olikin valtava ja samaan aikaan työmarkkinajärjestöillä oli kovia taistelukenttiä muualla, Korpiluoma sanoo.

– Jotenkin vain kaikki mukana olleet sisäistivät sen, että työ on tärkeää ja jäljen on oltava hyvää – jopa kaunista ja täsmällistä kieliasua myöden.

Työmarkkinajärjestöille tunnustusta

Korpiluomalla on hyvää sanottavaa työmarkkinaosapuolista:

– Sekä palkansaaja- että työnantajapuolella esiintyy laadukasta työeläkeosaamista ja ymmärrystä, että asiat tehdään yhdessä.

Hän sanoo monesti ihmetelleensä, kun kuulee arvostelua työmarkkinaosapuolten osallistumisesta työeläkeasioiden päätöksentekoon.

– Koko työeläkehän on työmarkkinaeläke! Juuri työnantajat ja työntekijät päättivät ratkaista ihmisten vanhuuden- ja työkyvyttömyyden turvan näin kattavalla tavalla. Tietenkin heillä pitää olla sananvaltaa, hehän edustavat tämän järjestelmän maksajia, Korpiluoma toteaa.

Innostusta kansainvälisyydestä

Yksi kohokohdista Riitta Korpiluoman uralla on ollut Suomen liittyminen Euroopan unioniin. Vaikka siitä on jo yli parikymmentä vuotta aikaa, saa kansainvälistyminen edelleen hänen silmänsä syttymään

– Eläkealalla alkoi uusi aika. Siihen mennessä joidenkin maiden kanssa oli solmittu yksittäin sosiaaliturvasopimuksia, mutta yhtäkkiä maita olikin moninkertainen määrä, ja kaikki ne olivat Suomen kumppaneita.

Korpiluoman äänessä on erityistä lämpöä, kun hän mainitsee ranskankielisten maiden mukaantulon. Kielitaitoisena häneltä sujuu ranska monien muiden kielien rinnalla. Jakso neuvonantajana Zimbabwessa tartutti häneen brittienglannin, kiinnostus italialaiseen ruokaan on tuonut mukanaan italian kielen, Saksassa asuva sisar saksan kielen ja ilmeisesti nopeasti uudet nuotit omaksuvalle ihmiselle tarttuvat pohjoismaiset kielet jo ihan pelkän maantieteellisen läheisyyden vuoksi.

Mutta ei EU-aikaan siirtyminen ollut pelkästään vieraiden kielten harmonista sinfoniaa.

– Tilanne oli monella tavalla kaoottinen. EU-sosiaaliturvamaailmaan liittyminen oli meille että työeläkelaitoksille todella iso työ, joka imi myös kelalaiset mukaansa sekavalta vaikuttaneeseen tilanteeseen, Korpiluoma kuvailee.

Ei mikään yksinpuurtaja

Korpiluoman kielellinen kiinnostus ei rajoitu vain vieraisiin kieliin, vaan moni muistio saa viime silauksen itse johtajan oikolukukynästä.

– Minkäs teet, kun on päässä kielioppi- ja pilkkusäännöt, niin siellä ne ovat, hän toteaa.

Pilkuttamisesta huolimatta Korpiluoma ei ole neuvottelutilanteissa tai työryhmätöissä turhan nipottajan maineessa – päinvastoin. Lukuisista työryhmistä kertynyt kokemus ja yhteiskunnan rakenteiden ymmärrys ovat muokanneet hänestä taitavan yhteispelaajan.

– Olen ratkaisukeskeinen. On tärkeää ymmärtää, mitkä nyanssit ovat ratkaisevia keillekin ja miksi. Sitä paitsi en ole yksinpuurtaja, hän toteaa.

Muutoskyvylläkin on rajansa

Niin Eläketurvakeskuksen kuin koko työeläkealankin näkymät ovat eläkkeelle lähtijän mielestä valoisat.

Voisi siis kuvitella, että työstänsä nauttiva ja tarmokas Korpiluoma jouduttaisiin kantamaan vapaaherrattareksi itä-pasilalaisen toimistotalon ovenkarmit mukanaan.

– Kaikella on aikansa. Nyt on hyvä hetki antaa tilaa seuraajille ja samalla uudelle aikakaudelle. Kukin meistä kantaa omia ikäsidonnaisia kokemuksiaan mukanaan.

Korpiluoman seuraajana jatkaa ensi vuoden alusta OTK Heli Backman, joka aloitti Eläketurvakeskuksessa jo elokuun puolivälissä.

– Niin se vaan on, vaikka kuinka pyrkii olemaan muutoskykyinen, tulee jossain vaiheessa siinäkin rajat eteen, Korpiluoma toteaa realistisesti, mutta selkeästi itseymmärrystä täynnä.

Cityä ja saaristoa

Voisi kuvitella, että kovalla organisaattorilla olisi jo eläke­päivien varalle täysi agenda, mutta ei:

– Antaa ajan näyttää, tällä hetkellä ei ole mitään yksilöllisiä suunnitelmia.

Hetken mietittyään Korpiluoma lisää, että onhan hänellä sekä kulttuurin- että kirjallisuudennälkää täytettävänä, ja matkustelukin vetää, mutta muutoin hän aikoo opetella uutta arkea pendelöimällä Kemiönsaaren asuinpaikan ja Helsingin keskusta-asunnon välillä.

– Taalintehtaalta on mukavaa tehdä kaupunkimatkoja cityyn ja palata sitten kipin kapin takaisin, hän ennakoi ja jatkaa, että minimatkailu sujuu erityisen mieluisassa seurassa, joka koostuu aviomiehestä ja koirasta. He ovat taatusti tyytyväisiä Riitta Korpiluomalta vapautuvasta työajasta.

kuka?

Riitta Korpiluoma

Ikä: 64-vuotias

Koulutus: varatuomari

Työ: lakilinjan johtaja Eläketurva­keskuksessa, siirtyy vanhuuseläkkeelle alkuvuodesta

Perhe: aviopuoliso, aikuinen poika ja Tessu-koira.

Riitta Korpiluoman laajaan johtaja­palettiin ovat kuuluneet myös henkilöstöasiat kohta kymmenisen vuotta. – Juristina olin jo ennestään kiinnostunut työoikeudellisesta lainsäädännöstä, mutta nyt sain opetella kasvatustieteitä ja ­leadershipiä, jotka ovat molemmat kiinnostavia.