luupin alla

Paljonko on paljon rahaa?

Mihin varojen pitää riittää?

Eläketurvakeskuksen epävirallisen laskelman mukaan 180 miljardin eläkevarat täyttäisivät euron kolikoina noin kolme Roope Ankan ­rahasäiliötä.

Teksti: Heikki Tikanmäki Piirros: Jouko Ollikainen

Paljonko on paljon rahaa? Rahan määrä täytyy suhteuttaa siihen, mitä sillä on tarkoitus saada. Jos on aikeissa käydä ravintolassa, 100 euroa on jo ihan mukava summa rahaa. Asuntoa ostaessa satasen muutosta hinnassa ei juuri edes noteeraa.

Työeläkevaroja on tällä hetkellä rahastoissa noin seitsemän vuoden eläkemenon verran eli toisin sanoen reilun kahden vuoden palkkasummaa vastaava määrä. Jos mittatikkuna käytetään bruttokansantuotetta, eläkevaroja on varastossa reilut 85 prosenttia kaikesta Suomessa yhden vuoden aikana tuotettavasta arvonlisäyksestä. Voidaan siis hyvällä syyllä sanoa, että varoja on paljon.

Varat suhteessa tarpeeseen

Julkisessa keskustelussa aika ajoin vedotaan varojen suureen määrään ja keksitään mitä mielenkiintoisimpia käyttötarkoituksia yhteisille eläkevaroille. Tämän kirjoituksen julkistamisen aikoihin eduskunnassa käytäneen vilkasta keskustelua eläkkeiden indeksoinnin parantamiseen liittyvästä kansalaisaloitteesta.

Varoja ei kuitenkaan ole erityisen paljon, jos niiden määrä suhteutetaan tulevaan tarpeeseen. Tällä hetkellä Suomen työeläkejärjestelmässä on karttuneita eläkeoikeuksia noin 640 miljardin euron arvosta, kun korkona käytetään Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin sijoitustuotto-oletusta.

Jo maksussa olevista ja karttuneista eläkkeistä voitaisiin 28 prosenttia maksaa työeläkevaroilla sekä niille tulevaisuudessa saatavilla tuotoilla. Nykyisten ja tulevien työntekijäsukupolvien maksettavaksi jää siis 72 prosenttia jo karttuneista eläkkeistä. Näiden lisäksi he maksavat kaikki tulevaisuudessa karttuvat eläkkeet. Tätä kutsutaan osittain rahastoivaksi järjestelmäksi.

Menot maksuja suuremmat

Koko työeläkejärjestelmän tasolla on viimeisen parin vuoden ajan ollut tilanne, että maksutulo (sisältäen eräiden eläkelakien valtionosuudet) on ollut maksettavia eläkkeitä pienempi. Tämä ei ole sattumaa, vaan eläkejärjestelmän kypsymisen aiheuttama tilanne, joka jää pysyväksi.

Pikkuhiljaa lähestymme tilannetta, jossa suurimmalla osalla eläkeläisistä työeläke on karttunut koko työuran ajalta. Jatkossa eläkemaksutulon ylittävä osa eläkemenosta on tarkoitus rahoittaa eläkevarojen tuotosta.

Eläkejärjestelmässä on järkevä pyrkiä tasaiseen maksukehitykseen. Jos halutaan eläkevarojen eläkemenoa alentavan vaikutuksen olevan mahdollisimman tasainen, tulee eläkevarojen säilyä vakaalla tasolla suhteessa rahoituspohjaan.

Eläkevarojen tulee tällöin kasvaa ansiotason kasvun mukana, ja ansiotason kasvun ylittävä osuus tuotosta voidaan käyttää eläkkeiden maksamiseen kestävällä tavalla.

Kysymykseen, mihin eläkevarojen pitää riittää, voidaan toki antaa muitakin järkeviä vastauksia. Olennaista on, että varojen ja tulevien maksujen yhdessä tulee riittää eläkkeiden rahoittamiseen ilman kohtuuttoman suuria maksunkorotuksia myöhemmin tulevaisuudessa.

Maksunkorotuspaineen hillitsemisen lisäksi eläkevaroilla on toki myös muita tehtäviä. Jos varoja ei olisi lainkaan, jouduttaisiin muutoksiin palkkasummassa tai eläkemenossa reagoimaan välittömästi maksutason muutoksilla. Tämä johtaisi epätasaiseen ja hankalasti ennakoitavaan maksukehitykseen.

Syntyvyys matelee alhaalla

Eläkeuudistuksen vaikutusarvioissa TyEL-maksu arvioitiin pystyttävän pitämään 24,4 prosentissa vuosikymmenten ajan. Toki herkkyystarkastelussa oli sekä tätä korkeampia että matalampia maksu-uria.

Vaikutusarvioiden laatimisen jälkeen taivaalle on kuitenkin kasaantunut tummia pilviä. Talouden toipuminen ei ole lähtenyt odotetusti käyntiin ja syntyvyyskin matelee poikkeuksellisen alhaisella tasolla. Lisäksi korkotaso on poikkeuksellisen matala, minkä takia Eläketurvakeskuksen laskelmissa käytettävää eläkevarojen reaalituotto-oletusta on uusimmissa laskelmissa alennettu puolella prosenttiyksiköllä kolmeen prosenttiin seuraavan kymmenen vuoden ajaksi.

Eläketurvakeskuksen tuoreimpien pitkän aikavälin laskelmien mukaan 2020-luvulla 24,4 prosentin TyEL-maksu ei riitä, vaan vuosikymmenen lopulla tarvitaan tilapäisesti korkeimmillaan 24,8 prosentin maksua.

Suurin maksunkorotuspaine on kuitenkin vuosisadan puolivälistä alkaen, kun työikäinen väestö alkaa pienentyä matalan syntyvyysoletuksen takia. Jälkimmäinen maksunkorotuspaine toki helpottaa, jos syntyvyys saadaan kääntymään nousuun tai kehitys on muuten ennakoitua myönteisempää.

Löysäilyyn ei ole varaa

Voidaan oikeutetusti sanoa, että eläkevaroja on paljon. Mutta kuten pitkän aikavälin tarkastelu osoittaa, eläkejärjestelmässä ei ole löysää rahaa, jota voitaisiin ammentaa lyhytnäköisesti erilaisiin sinällään kannatettaviinkaan hankkeisiin. Sen sijaan eläkevarat tarvitaan pitämään eläkemaksutaso pitkällä aikavälillä kohtuullisena.

Tästä huolimatta tämänhetkisten arvioiden mukaan tuleville sukupolville riittää haasteita eläkkeiden rahoituksessa.

Lakisääteiset eläkkeet – pitkän aikavälin laskelmat 2016 -raportti on luettavissa Etk.fi:n verkkopalvelussa.

Kirjoittaja TkT Heikki Tikanmäki on kehityspäällikkö Eläketurvakeskuksessa. Hän on yksi eläkejärjestelmän tulevaisuutta käsittelevän raportin kirjoittajista.

Mitä reaalinen tuotto kertoo?

Reaalisella tuotolla tarkoitetaan kuluttajahintojen muutoksen eli inflaation ylittävää osaa sijoitustuotosta.

Toteutuneet sijoitustuotot raportoidaan tyypillisesti nimellisin prosentein. Näissä luvuissa siis inflaatio on mukana. Verrattaessa toteutuneita sijoitustuottoja Eläketurvakeskuksen tuotto-oletukseen, inflaatio pitää ottaa huomioon.

Tällä hetkellä inflaatio on matala, mutta Euroopan keskuspankin pitkän aikavälin tavoite on pitää inflaatio hieman alle kahdessa prosentissa. Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin inflaatio-oletus on 1,7 %. Laskelmissa käytetty reaalituotto-oletus on 3 % vuoteen 2026 asti ja sen jälkeen 3,5 %.

Osittain rahastoiva järjestelmä

Eläkkeiden rahastoinnin ääripäät ovat täysin rahastoiva järjestelmä sekä jakojärjestelmä. Suomen työeläkejärjestelmä on osittain rahastoiva ja se asettuu näiden ääripäiden väliin. Työeläkejärjestelmän rahastointiaste on 28 prosenttia.

Rahastoivassa järjestelmässä kunkin sukupolven eläkkeet maksetaan heidän itse maksamiensa eläkemaksujen ja niille saatavien tuottojen muodostamasta rahastosta. Jakojärjestelmässä kukin sukupolvi maksaa edeltävien sukupolvien eläkkeet.

Pitkällä aikavälillä täysin rahastoivassa järjestelmässä on jakojärjestelmää matalampi maksutaso, mikä johtuu eläkevaroille saatavasta tuotosta. Jakojärjestelmässä ei ole rahastoja eikä siten myöskään sijoitustuottoja. Järjestelmän perustamisvaiheessa eläkettä kartuttavat sukupolvet saavat jakojärjestelmästä eläkettä matalalla maksutasolla, koska eläkkeitä maksetaan menojen voimaantulovaiheessa vähän.

PTS-laskelmat

TyEL-maksun arvioidaan nousevan 2020-luvulla tilapäisesti nykyisestä 24,4:stä 24,8 prosenttiin.

Työeläkejärjestelmä on osittain rahastoiva. Maksusta valtaosa kuluu saman tien maksettaviin eläkkeisiin.

Rahastoituja eläkevaroja on 180 miljardia euron arvosta.

Karttuneet eläkeoikeudet eli kaikki luvatut eläkkeet ovat arvoltaan 640 miljardia euroa.

Lähde: Lakisääteiset eläkkeet – pitkän aikavälin laskelmat 2016 -raportti.