kolumni

Onnellisuuden pimeä puoli

Onnellisuus on bisnesmaailmassa nyt kuuminta hottia. Erilaiset johtamisgurut kulkevat konferensseissa, globaaleissa suuryrityksissä ja bisneskouluissa luennoimassa positiivisen psykologian ilosanomaa. He ennen kaikkea kertovat, mikä ihmisten ruumiissa on kemiallisesti hyvällä ja mikä huonolla tolalla.

Ja miten helppoa ongelmat on ratkaista. Guruilla on tarjota lääkkeeksi niin mindfulness-kursseja, ravintolisiä kuin helppolukuisia oppaita parempaan kemialliseen ja organisaatioelämään.

Uusi onnellisuustutkimus kohdistaa katseen ruumiiseen ja massoihin. Hyvinvointi todetaan hormonitasoista, onnellisuus funktionaalisista magneettikuvista ja masennus kohta verikokeesta.

Hyvinvoinnin muutoksia jäljitetään myös loputtomasta ”isosta datasta”, jota muun muassa kasvonliikkeiden skannerit, erilaisten ruumiintoimintojen mittauslaitteet ja Twitter-viestien lauserakenteiden emotionaaliset lataukset jatkuvasti puskevat.

Yritykset ovat alkaneet panostaa entistä enemmän yksilölliseen hyvinvointiin. Hygge, omat liikuntahetket ja ne elämän pienet ilot – niistä on pienet organisaatiot tehty. Minäkuvista nyt puhumattakaan. Sosiaalinen media on pullollaan mitä ihanampia kuvia toinen toistaan täydellisemmistä hetkistä, elämistä, ihmisistä.

Onnellisuusbuumi kuulostaa kaikin puolin fantastiselta asialta. Ei kai kukaan voi vastustaa onnellisuutta? Ei niin. Ja siinä se ongelma piileekin.

Kriittisessä onnellisuustutkimuksessa on havaittu, että mitä enemmän onnellisuutta yksilöllisesti tavoitellaan, sitä vaikeammaksi sen saavuttaminen tulee. Ihanteiden saavuttamisesta jää usein käteen vain epävarmuus: ai nytkö minä olen onnellinen? Tai sitten tavoittelusta itsestään tulee fetissi. Rasvaprosentin puolittamisen, venäläisen nykyrunouden hallitsemisen ja jungilaisen joogalennon jälkeen olen varmasti onnellinen. Olenhan?

Onnellisuudesta ja hyvinvoinnista on tullut myös sosiaalinen normi. Ellet kykene tuntemaan onnellisuutta, olet epäonnistunut ihminen. Sosiaalisen median toimintalogiikka vahvistaa tätä entisestään. Mitä useammat ihmiset tuovat esiin onneaan, sitä vaikeampaa on vakuuttaa muut onnellisuudestaan. Ja sitä helpompaa onnellisuudessa on epäonnistua.

Uuden onnellisuustutkimuksen pääasiallinen viesti yksilölle on, että sopeudu ympäristöösi. Jos et pysty nauttimaan työnantajasi kohtuuttomista vaatimuksista, sosiaaliturvan alasajosta tai ultrajuoksusta, niin se on kuule sinun vikasi. Hoitaisit nyt vaan ne kroppasi kemiat kohdalleen ja lopettaisit sen valittamisen.

Onnellisuusgurujen tarjoamat välineet voivat auttaa monia selviämään nyky-yhteiskunnan vaatimuksista. Samaan aikaan ne kuitenkin kääntävät ihmisten katseen omaan napaan. Tämä neutraloi poliittisen aktiivisuuden, tekee ihmisten hallinnan helpoksi ja johtaa lisääntyvään pahoinvointiin. Siitä on onni kaukana.

Ville-Pekka Sorsa maailman onnellisin kolumnisti on maailman ihanimmissa töissä maailman täydellisimmässä organisaatiossa.