TAPASIMME  Elina Rouhiaisen

Projektiluontoiset ja päällekkäiset työt ovat jatkossakin Elina Rouhiaisen arkea. Hän toivoo, että sosiaaliturva seuraisi ketterämmin muuttuvan työelämän tarpeita.
Projektiluontoiset ja päällekkäiset työt ovat jatkossakin Elina Rouhiaisen arkea. Hän toivoo, että sosiaaliturva seuraisi ketterämmin muuttuvan työelämän tarpeita.

Apurahakirjailijana tulin huomaamaan:

Systeemi lokeroi

Apurahatyössä en voi koskaan tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, toteaa kirjailija Elina Rouhiainen.

teksti Hanna Hänninen | kuvat Karoliina Paatos

Vapaus, vastuu ja unelmat vaihtelevat kirjailijan arjessa. Sinnikäs 30-vuotias Elina Rouhiainen elää unelmaansa, joka on saavutettu periksiantamattomuudella, kovalla työllä ja hitusella onnea.

Lokeroituminen ärsyttää

Vielä muutama vuosi sitten Elina Rouhiainen työskenteli osa-aikaisesti kirjakaupassa, opiskeli yliopistossa, viimeisteli ensimmäistä kirjaansa ja toimi freelance-kirjoittajana. Monimuotoinen rooli aiheutti päänvaivaa muun muassa verottajan ja eläkelaitosten kanssa asioidessa.

– Ongelma systeemissä on se, että sun oletetaan olevan jotakin päätoimisesti. Se ei vaan enää nykypäivänä kovinkaan useasti mene niin, Rouhiainen hymähtää.

Unelmaa seuraa epävarmuus

Rouhiainen on aina halunnut kirjoittaa. Varsinainen päätös ryhtyä päätoimiseksi kirjailijaksi kypsyi opintojen loppumetreillä. Ensimmäinen kustannussopimus, ensimmäinen apuraha ja freelancerina työskentely sinetöivät valinnan.

– Kun sain ählättyä tutkintoni kasaan, tilanteeni kirjoittamisen suhteen oli jo sen verran hyvä, että uskaltauduin luopumaan osa-aikaisesta kirjakaupan myyjän työstäni. Olen vieläkin aika hämmentynyt, että haaveeni on toteutunut.

Matkaansa täyspäiväiseksi kirjailijaksi hän kuvaa yllättävän kivuttomaksi.

– Mulla ei ole koskaan ollut yhtä kokoaikaista päätyötä. Oon aina tehnyt osa-aikaisia palvelualan töitä, kirjoittamista ja muuta silpputyötä. Sen takia mun on ollut varmaan helpompi hyväksyä alan epävarmuus ja ottaa hyppy tuntemattomaan, hän kertoo.

Kollegoilta apua ongelmiin

Rouhiainen sai vuosia putkeen erilaisia pienempiä apurahoja, joiden summat vaihtelivat tuhannesta eurosta ylöspäin. Vasta ensimmäisen isomman apurahapäätöksen saatuaan hän joutui tutustumaan ”johonkin ihmeelliseen maatalousyrittäjien eläkevakuutukseen.”

Maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela huolehtii myös apurahansaajien eläketurvasta eli vakuuttaa apurahatyöskentelynä tehdyn työn.

– Alalle pääsy on monelle niin suuren unelman täyttyminen, ettei sosiaaliturva ole ensimmäisenä mielessä. Se tulee ajankohtaiseksi vasta kun on pakko, kirjailija toteaa.

Oman haasteen apurahansaajien sosiaaliturvaan tuo alan monimuotoisuus. Ei ole poikkeavaa, että kirjailijalla on samanaikaisesti työsuhde, yrittäjätoimintaa ja apurahoja. Tarkkojen ohjeiden saaminen koetaan hankalaksi.

– Apurahansaajan eläketurvaa ei selvitetä chatbotin kanssa, hän sanoo.

Elina oli sinnikäs ja otti selvää, mutta kokemus vetää mietteliääksi.

– Alan mielikuva on se, että ei kukaan tiedä meidän asioista. Jos eläkelaitoksesta löytyy yksi ihminen, joka tietää meidän tilanteesta jotakin, on aika haastavaa saada hänet kiinni.

– Kollegat tietävät todennäköisesti enemmän kuin suurin osa virkailijoista, Rouhiainen toteaa.

Epävarmuus painoi myös Elinaa hänen selvittäessään sosiaaliturvaansa ensimmäistä kertaa.

– Yritin vain olla ajattelematta monimutkaista tilannettani. En ihan oikeasti tiennyt, jos tässä tilanteessa olisi sattunut jotakin, kuka olisi ottanut kopin.

Hän pelkäsi, ettei kukaan.

Toivoi vain, ettei mitään työkykyä uhkaavaa tapahtuisi. Nyt jälkeenpäin hän toteaa, että kynnys lähteä selvittämään vastuutahoa olisi ollut tosi iso.

Valoisa tulevaisuus

Kirjailijan työt ovat imaisseet Elinan hyvään pyörteeseen. Palkitun Väki-kirjasarjan toinen osa julkaistiin syyskuussa. Trilogiasta toteutetaan myös tv-sarja, josta kirjalija on erityisen innoissaan.

Luotto tulevaisuuteen on kova, ja apurahan turvin kirjoittaminen jatkuu päätoimisesti ainakin seuraavan vuoden. Uusia ideoita riittää pitkälle tulevaisuuteen, mutta realistinen kirjailija tietää alan olevan epävarma.

– Alan kauneus ja kauheus on siinä, ettet voi koskaan tietää mitä tapahtuu. Bestseller saattaa pamahtaa yllättäen, mutta harvoin niin käy. Työ on pitkälti odotusten ja realiteettien vuoristorataa, Rouhiainen pohtii.

Vaikka apurahansaajan sosiaaliturva on tullut kirjailijalle ajan myötä tutuksi, yksi kysymys kaipaa edelleen vastausta.

– Eläketilanteeni on mulle tosi epäselvä, ja niin se on varmaan monelle muullekin kirjailijalle. Mulle on täysi mysteeri, mistä voisin selvittää sen, paljonko mulle kertyy eläkettä.

Apurahat tuovat turvaa ja vapautta kirjoittamiseen, mutta niiden saaminen ei ole itsestäänselvää. Mitä sitten, jos en joku vuosi saakkaan apurahaa, Elina Rouhiainen pohtii.

KUKA?

Elina Rouhiainen

Syntynyt Vantaalla 1988.

Kirjoittanut kirjasarjat Susiraja sekä Väki. Väen toinen osa ­julkaistiin syyskuussa.

Voitti Topelius-palkinnon 2018 ­teoksellaan Muistojenlukija.

Harrastaa karatea, lenkkeilyä ja joogaa.

Kuvaa itseään termeillä luova, sinnikäs ja pulpahteleva.

Kirjailijan kotisivut www.elinarouhiainen.com.

Ei ole poikkeavaa, että kirjailijalla on samanaikaisesti työsuhde, yrittäjätoimintaa ja apurahoja.

Elina Rouhiainen, kirjailija

”Ongelma systeemissä on se, että sun oletetaan olevan jotakin päätoimisesti.”

Elinan ratkaisuehdotukset

Apurahansaajan sosiaaliturvasta Elinan kaipaa konkreettista tietoa. Nämä hän muuttaisi ensiksi:

1 Ohjeet selkeiksi

”Olisi kiva saada selkeämpiä ohjeita siihen, missä vaiheessa pitää ottaa mitäkin vakuutuksia, ja mitä niillä vakuutuksilla oikeasti saa.”

2 Tiedot julki nettiin

”Liitot ovat tärkeitä viestinvälittäjiä, mutta tietoa olisi kiva saada myös netistä.”

3 Viranomaisyhteistyötä

”Olisi hienoa, jos viranomaiset tekisivät tässä enemmän yhteistyötä.”

4 Yhdeltä luukulta

”Ei haittaisi, jos asiat olisi ilmaistu netissä konkreettisesti, selkeästi ja yhdessä paikassa.”