ARJESSA

Kalastajan työ­paikalla tuuletus pelaa eikä ole ­sisäilmaongelmia.
Kalastajan työ­paikalla tuuletus pelaa eikä ole ­sisäilmaongelmia.

Rannikkokalastaja

Villikalan

valvottu

pyytäjä

Vastuullinen Salokankaan kalastaja­pariskunta tekee kaikkensa, että kala tulee tuoreena kuluttajan pöytään.

teksti anne iivonen | kuvat tomi glad

Porin kauppatori on kuuluisa kalastaan. Siellä tutulla paikalla Salokankaan myyntivaunu on seisonut samassa ruudussa jo vuosikymmenet. Vapaasti luonnossa kasvanut lohi on kalatiskin myyntivaltti. Tiskissä myydään, mitä kalastaja on edellisiltana ja varhain aamulla mereltä pyytänyt.

– Merelle on mentävä, jos aikoo saada jotakin, kalastaja Heikki Salokangas tietää.

Matalikkojen poteroista hän noukki katiskoihinsa ensimmäiset saaliskalat jo koulu­poikana.

– Kun sain ajokortin, ostin tuliterän transitin hankkeillani. Ja nappasin Tuijan kyytiin, Salokangas kertoo.

Kalastajan arjessa oikeastaan kaikki riippuu ilmoista­, luonnonoloista. Salokankaan tapa pyytää avomereltä rysillä merilohta vaatii viitseliästä luonnetta. Salokangas tuntee karikkopaikat kuin omat luomensa.

– Kun tuuli nousee ja sotkee meren, ei sinne voi mennä verkkoja laskemaan. Niinä päivinä on myytävä ei-oota.

Säpin majakkasaari sijaitsee Salokankaan kotirannan edustalla. Näillä Selkämeren rannoilla Viasveden ja Preiviikin lahdenpoukamien välissä sijaitsee varsin viehättävä saaristolaisidylli. Idylli on romantisoitu sana. Siihen ei sisälly edes hitusta hikeä tai vilua. Ei se kerro mitään ahavaisten yrittäjän kourien työmäärästä.

Jotakin kalastajan arjesta voi omaksua Heikin horisontista -blogikirjoituksista. Niissä Heikki Salokangas kuvaa arkisen aherruksen kohokohtia ja kuvittaa tarinoita ottamillaan valokuvilla.

Näillä pyyntivesillä Heikki aloitti vuonna 1977 isänsä Pentti Salokankaan työn jatkajana. Salokankailla kalastuselinkeino on kulkenut isältä pojalle. Mutta kalastajapariskunnan kaksi tytärtä tuskin jatkaa ammatissa.

Ammatikseen kalastavien lukumäärä on vähentynyt Porin alueella, missä vielä 80-luvulla oli 40 ammattikalastajaa.

– Nykyisin hyvä jos kymmentäkään, Heikki sanoo.

Syy ammatikseen kalastavien vähyyteen ei Salokankaan mielestä ole työn raskaudessa.

– Sanonko suoraan? Turhaksi koettu byrokratia syö tyynenkin kaverin hermoja. Mitä toista ammattikuntaa on kiusattu niin kuin meitä, mies kiehahtaa.

Elinkeinokalataloudessa erityisesti merialueella suuri osa lainsäädännöstä tulee EU:sta. Kaupallisen kalastuksen säätely merialueilla on unionin toimivallassa.

Sen ilmentymänä ovat ilmestyneet lenkit lohien pyrstöihin.

Salokankaan mukaan kiintiöraportointiin ja lohen pyrstöön kiinnitettäväksi määrättyjen tunnuslenkkien laittelu ylitti sietorajan.

– Kalastajien kiusaksi on tehty kaikki, mitä vain on voitu keksiä.

Kalakantojen suojelemiseksi kiintiöjärjestelmässä kalastajan on aluksessa merellä kalan saatuaan merkittävä lohen pyrstöön numeroitu tunnus. Litteä muovinen lenksu muistuttaa festariranneketta.

Salokangas kertoi, ettei rantaan ole tulemista ennen kuin pyydyspaikalta ilmoittaa tekstiviestillä viranomaiselle palaavansa kohti kotirantaa.

– Näin viranomainen varmistaa sen, että valvoja ehtii­ tehdä pistokokeen alukseen ennen kuin kalastaja ehtii purkaa saaliinsa.

– Miten tätä kukaan enää voi järjellä ymmärtää? Kaikkea EU-byrokraatit voivat meidän päänmenoksemme keksiä.

Kalakauppiaaksi Tuija päätyi naimisiin mentyään. Hän peri paikan torikauppiaana työskennelleeltä anopiltaan.

– Juuri Paula-anoppi minulle lupasi, että varmasti sinulle töitä riittää. Ja onhan tätä ollutkin, Tuija hymyilee ja kääräisee selkäfileen pakettiin.

Työnjako menee niin, että Tuija Salokankaan osuus painottuu kalan myyntiin ja ­kalankäsittelyyn.
Työnjako menee niin, että Tuija Salokankaan osuus painottuu kalan myyntiin ja ­kalankäsittelyyn.
Kalastajilla on kappalemääräiset kiintiöt merilohelle.  Numeroidun kiintiötunnuksen avulla selviää kalan alkuperä.
Kalastajilla on kappalemääräiset kiintiöt merilohelle. Numeroidun kiintiötunnuksen avulla selviää kalan alkuperä.

Merelle on mentävä, jos aikoo saada jotakin.

Kalastaja Heikki Salokangas

”Turhaksi koettu byrokratia syö hermoja.”