minä väitän

Nyhtötyöhön yhdenvertaisuutta

Pätkätyö, osa-aikatyö, vuokratyö, freelance-työ, joustotyö ja kaikenlainen nyhtötyö istuu huonosti palkkatyön varaan rakennettuun yhteiskuntaan.

Vakituisen ja kokoaikaisen palkkatyön kautta yksilö on pitkään saavuttanut sen, mitä yhteiskunta on luvannut: työtä opiskelun päätteeksi, eläkettä työuran jälkeen, ansiosidonnaista työttömyysturvaa, hoitoa sairauteen ja tukea hoitaa lapsia kotona. On voitu luottaa siihen, että hyvinvointiyhteiskunta on kaikkien kansalaisten turva.

Työhön pohjautuva luottamuksellinen yhteiskuntasuhde on koetteilla, kun työn tekemisen ja teettäminen moninaistuu.

Muussa kuin kokoaikaisessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa työskentelevien määrä on vakiintunut 1990-luvulta alkaen noin 700 000 henkilöön.

Työtä tehdään osa- ja määräaikaisessa palkkatyössä, erilaisissa itsensätyöllistämisen muodoissa, toiminimillä, ammatinharjoittajina, voittoa tavoittelematta yrittäjämäisesti, osuuskunnissa, vuokratyössä, apurahoilla, freelancerkeikoilla, palveluja tarjoavien alustojen välityksellä, nappinaapuriverkostossa ja kaikkien näiden yhdistelmillä.

Työelämän suojaavat instituutiot turvaavat tätä satojentuhansien ihmisten joukkoa puutteellisesti ja valikoivasti. Heidän työttömyysturvansa, lomaoikeutensa, eläkekertymänsä, työturvallisuus- ja työterveyspalvelunsa ovat huonommat kuin kokoaikaista palkkatyötä tekevillä.

Kun luottamus yhteiskuntaan rapisee tältä ryhmältä, myös muut ryhmät tuntevat olonsa uhatuksi: onko seuraavaksi meidän vuoromme. Syntyy epävarmuutta, vastakkainasetteluja ja lopulta halu osallistua yhteiskunnan rahoitukseen tekemällä työtä ja maksamalla veroja voi hiipua.

Työ on muuttunut moninaiseksi, siksi myös työn­tekoa ohjaavien lakien ja asetusten sekä turvaa luovien sosiaaliturvarakenteiden on muututtava. Työ pitää nähdä sen muodosta riippumatta yhdenvertaisena. Työ pitää hinnoitella siten, että se on työn teettäjälle yhtä kallista palkkatyösuhteessa kuin ostopalveluna tee­tettynä ja työn tekijä saa siitä ­saman korvauksen ja turvan.

Nykyinen vakituisesta ja kokoaikaisesta palkkatyöstä johdettujen työ- ja sosiaalioikeuksien hierarkia pitää purkaa.

Suojaavien instituutioiden pitää turvata moninaistuneita työn tekijöiden riskipaikkoja. Näitä riskipaikkoja syntyy esimerkiksi itsensätyöllistäjille. He putoavat nyt suojaavien instituutioiden ulkopuolelle, koska työnteon tapa ei osu palkkatyöhön eikä yrittäjyyteen, vaan johonkin siihen väliin.

Systeemiin sopimattomuus näkyy esimerkiksi siinä, että itsensätyöllistäjillä ei ole oikeutta sopia kollektiivisesti työn hinnasta ja työn tekijät kilpailevat toisiaan vastaan. Työttömyysturva- ja eläkejärjestelmiin sopimattomuus puolestaan johtaa turvattomuuteen nyt ja vanhuudessa.

Siksi yhteiskunnassa on tehtävä pätkätyö-, osa-aikatyö-, itsensätyöllistämis- ja alustataloustyönvaikutusten arviointi.

Palkkatyön avulla on vakautettu yhteiskuntaa ja palkkatyön verotuksen ja osapuolten sosiaaliturvamaksujen avulla on taattu palkansaajille mahdollisuus käyttää tulojaan kuluttamiseen. Moninaistuneet työn tekemisen ja teettämisen tavat sekä kestävän kehityksen tarve ovat nakertaneet tätä perustaa.

Haluan, että rakennamme uuden, vahvemman yhteiskunnallisen järjestelmän perustan. Vastuullisella, pitkäjännitteisellä ja avoimella yhteiskuntakeskustelulla löydämme ratkaisut, jossa tasa-arvoiset työelämän oikeudet, sosiaaliturva- ja verotusjärjestelmä vastaavat muuttunutta työn maailmaa.

Sikke Leinikki

Palstalle vieraileva kirjoittaja ottaa kantaa eläkekeskusteluun.

KUKA?

Sikke Leinikki

Ikä: 56-vuotias

Koulutus: VTT

Työ: Kehittämis­asiantuntija TJS-Opintokeskuk­sessa

Toimittanut keväällä Anu Suorannan kanssa kirjan Rapautuvan palkkatyön yhteiskunta. Mikä on työn ja toimeentulon tulevaisuus?

Muuttuneet työn tekemisen ja teettämisen tavat tarvitsevat tuekseen yhdenvertaista sosiaaliturvajärjestelmää.