LUUPIN ALLA

Axel Börsch-Supan vieraili syyskuussa Eläketurva­keskuksen tutkimus­seminaarissa.
Axel Börsch-Supan vieraili syyskuussa Eläketurva­keskuksen tutkimus­seminaarissa.

”Joustot ovat epäonnistuneet”

Suomessa vieraillut professori Axel Börsch-Supan pitää OECD-maiden joustavia eläkeratkaisuja tehottomina. Ikärajan nosto ei voi kuitenkaan olla ainoa työkalu eläkeuudistuksia tehtäessä. Joustoja tarvitaan, koska kaikilla ei ole samoja ­edellytyksiä pidentää työuraa.

teksti Antti Karkiainen | kuva Vesa Laitinen

Suurin osa Euroopan joustavista eläkeratkaisuista on epäonnistunut, sanoo saksalainen professori Axel Börsch-Supan Max Planck Instituutista Münchenistä. Joustavuutta eläkejärjestelmissä tutkineen professorin mukaan joustoja sisältävät eläkeuudistukset nostivat 55–64 vuotiaiden työllisyysasteita lähes kaikissa maissa, myös Suomessa.

Todellinen vaikutus oli kuitenkin neutraali tai miinusmerkkinen: tehtyjen tuntien kokonaismäärä laski tai pysyi ennallaan kaikissa paitsi kahdessa maassa.

– Tulokset kertovat joustojen houkuttelevuudesta, suhteesta tulevaan eläkkeeseen: joko vapaa-aikaa sai liian halvalla tai työskentelystä ei palkittu tarpeeksi hyvin, Börsch-Supan kertoo.

Börsch-Supan vieraili syyskuussa Eläketurvakeskuksen tutkimusseminaarissa esittelemässä Economic Policy -lehdessä julkaistun Dangerous Flexibility -tutkimuksen tuloksia. Tutkimus käsittelee yhdeksän OECD-maan joustavia eläkeratkaisuja. Suomen osalta aineisto keskittyy vuoden 2005 eläkeuudistukseen, ja kattaa vuodet 1989–2013.

Hänen mukaan eläkejärjestelmien joustoja ei voi perustella työssäjaksamisella. Laajan SHARE-kyselyaineiston mukaan 60–69-vuotiaat eurooppalaiset arvioivat terveytensä suurin piirtein yhtä hyväksi. Vakavat terveysongelmat alkavat vasta 75 ikävuoden jälkeen.

Joustot eivät ole yhden tempun poneja

Eläketurvakeskuksen johtaja Mikko Kauton mukaan joustot eivät pidennä työuria yhtä tehokkaasti kuin eläkeiän nosto.

Ikärajan nosto ei voi kuitenkaan olla ainoa työkalu eläkeuudistuksia tehtäessä. Erilaisia toimenpiteitä ei pitäisi ajatella toisiaan poissulkevina vaihtoehtoina. Molemmille on käyttöä, jos kokonaisuus on balanssissa.

– Eläkejärjestelmissä tarvitaan myös joustoja. Ei voi olettaa, että kaikilla on samat edellytykset pidentää työuria, kertoo Kautto.

Suomessa joustoja kiristetty

Vuoden 2005 uudistuksessa eläkeikä muuttui joustavaksi: eläkkeelle pystyi siirtymään 63–68 ikävuoden välillä. Toisaalta joustoja karsittiin tiukentamalla osa-aikaeläkkeen ehtoja. Yksilöllisestä varhaiseläkkeestä ja työttömyyseläkkeestä päätettiin luopua asteittain.

– Eläkkeelle siirtymisikä on toistaiseksi noussut varhaiseläkemuutosten takia, ei siksi, että vanhuuseläkkeen ikärajoista tehtiin joustavia, kertoo Kautto.

Viimeisin eläkeuudistus tuli Suomessa voimaan vuonna 2017. Ikärajamuutosten lisäksi otettiin käyttöön työuraeläke. Samalla luovuttiin osa-aikaeläkkeestä, joka korvattiin osittaisella vanhuuseläkkeellä.

Osittaisen vanhuuseläkkeen pitkäaikaisia vaikutuksia on liian aikaista arvioida. Se kuitenkin tiedetään, että eläkettä hyödyntäneistä 60 prosenttia jatkaa työssä normaalisti, kun taas 40 prosenttia on vähentänyt työpanostaan tai lopettanut työnteon.

Ei voi olettaa, että kaikilla on samat edellytykset pidentää työuria.

Johtaja Mikko Kautto, Eläketurvakeskus