Tapasimme Johannes Koposen

Työ muuttuu,

miten yhteiskunta muuttuu?

Kukaan ei vielä tiedä, onko järisyttävin työn muutos edessä vai jo tapahtunut. Joka tapauksessa työhön liittyvissä rakenteissa, asenteissa ja keskustelussa on parantamisen varaa, sanoo ­Demos Helsingin Johannes Koponen.

teksti: Heidi Hammarsten | kuvat: Susa Junnola

Millaista on työ runsaan 20 vuoden kuluttua? Ehkä teemme sitä edelleen pitkissä, vakaissa työsuhteissa. Tai sitten työ muuttuu jaksottaiseksi, työaika vähenee ja työsuhteita on paljon. Kolmas skenaario on, että yksilön työ on kyllä vakaata, mutta hän tekee sitä monessa työsuhteessa yhtä aikaa.

Näitä vaihtoehtoisia skenaarioita on hahmotellut ajatushautomo Demos Helsingin teemajohtaja Johannes Koponen Työ 2040 -raportissa. Keväällä julkaistun raportin tilasivat Sitra, Verohallinto, Ammattiliitto Pro, Tieto ja Varma. Jatkotyönä arvioitiin skenaarioiden vaikutuksia eläkejärjestelmälle ja julkiselle taloudelle.

Nyt Koponen käynnistelee jo seuraavaa projektia, jossa mietitään mitä skenaarioista seuraa yhteiskunnalle eli miten muutoksiin pitäisi reagoida. Heti kärkeen hän myöntää, että seurauksista ei vielä tiedetä kovin paljon.

– Voi olla, ettei murrosta tulekaan, vaan suurin osa muutoksista on jo tapahtunut. Mutta ei silti haittaa, että haluamme tehdä työelämästä parempaa.

Ei ainakaan 60 vuoden kurjistumista

Koponen nostaa esiin ilmiön nimeltä Engelsin paussi­. Kun Englanti teollistui 1800-luvun alussa, seurasi 60 vuoden jakso, jonka aikana työelämä kurjistui edelleen, vaikka tuottavuus koheni kovaa vauhtia. Parannukset tulivat vasta viiveellä vastareaktiona kurjistumiseen – syntyi työväenliike, työaika lyheni, palkat paranivat, sosiaaliturva alkoi kehittyä.

– Jos nyt on vastaava kehityskulku käynnissä, voisimmeko me olla nopeampia? Pitäisi keksiä uudet rakenteet: millainen on jälkiteollisen yhteiskunnan verotus, toimeentuloturva ja merkityksen luominen yksilöille. Vaikka ei olisikaan, tällaisia asioita kannattaa miettiä joka tapauksessa.

Koponen huomauttaa, että työ on jo muuttunut, ja muutoksen ajurit alkavat olla kaikille tuttuja: digitalisaatio, globalisaatio ja väestön ikääntyminen. Teollinen, rutiininomainen työ siirtyy joko halvemman työvoiman maihin tai koneille. Työn ja vapaa-ajan rajoja ovat hämärtäneet sekä ajattelutyön lisääntyminen että digitaaliset välineet, joilla ihminen on tavoitettavissa jatkuvasti.

Mittarit tulevat jäljessä

Kuitenkaan puhetapa ja työn mittarit eivät ole pysyneet muutoksessa mukana. Koposen mukaan esimerkiksi työaikaa mitataan ja valvotaan edelleen kuten teollisuustyössä.

– Ajatustyössä yksi hyvä idea voi olla arvokkaampi kuin kahdeksan tunnin puurtaminen. Vaikkapa myyntityössä oivallus, että näin minun pitää tämä asia esittää, voi tuottaa paremman tuloksen kuin miljoona rutiininomaista myyntipuhelua.

Toinen jo näkyvä trendi on palkkatyön polari­saatio. Teknologian kehitys demokratisoi ihmisten taitoja, tulkitsee Koponen. Teknologian avulla pystymme asioihin, jotka aiemmin vaativat erityisosaamista. Kännykkäsovellus muuttaa tavallisen ihmisen taksikuskiksi, tai kuvankäsittelyn helpottumisen takia netti pursuu itseoppineita blogikuvaajia.

– Markkinataloudessa täytyy erottautua, jotta pystyy määrittelemään oman hintansa. Nykyisin tämä on vaikeampaa, ja silloin markkinatalous raaistuu.

Työn muutoksella on iso merkitys myös julkiseen talouteen ja eläkkeisiin. Tuoreet Demoksen, Eläketurvakeskuksen, Sitran ja valtiovarainministeriön laatimat skenaariolaskelmat vertaavat erilaisten kehityskulkujen vaikutusta. Jos ansiotason nousu pysähtyisi ja eläkejärjestelmän sijoitustuotot jäisivät pysyvästi mataliksi, julkisen talouden velka ja kestävyysvaje kasvaisivat merkittävästi. Työeläkemaksuun tulisi lähes neljän prosenttiyksikön korotuspaine.

Toisaalta jos esimerkiksi yrittäjyyden lisääntymisen kautta yllettäisiin 80 prosentin työllisyysasteeseen vuonna 2030, julkisen talouden kestävyysvaje poistuisi lähes kokonaan ja eläkemaksuja voitaisiin laskea.

Joku tuhat kertaa tuottavampi?

Koponen näkee, että työn muutoksesta käydään keskustelua kahdesta eri näkökulmasta: puhutaan työn tuottavuudesta ja työn merkityksestä.

Kun palkkatyö polarisoituu, sen hyödyt keskittyvät entistä harvemmille. Tosin Koponen huomauttaa, että yksilöiden välisiä tuottavuuseroja saatetaan keskustelussa joskus korostaa liikaakin, esimerkiksi kun vertaillaan it-alan työntekijöitä keskenään.

– Näitä supertuottavuustarinoita kohtaan on esitetty kritiikkiä. Ei ole ihan ilmiselvää, että jonkun panos voi olla 1 000 tai 10 000 kertaa arvokkaampi kuin toisen.

Vaikka tuottavuuserojen kertoimista voi keskustella, tulonjakokysymykset nousevat väistämättä esiin. Suomen pieni perustulokokeilu herättää kiinnostusta ympäri maailmaa. Kalifornialainen startup-hautomo Y Combinator on aloittanut oman kokeilun San Franciscossa.

Koponen huomauttaa, että yritykset voisivat yleensäkin ottaa enemmän vastuuta työelämän muutosten seurauksista. Nehän ovat olleet globalisaatiossa sekä ajurin että hyötyjän asemassa.

– Globalisaatio tapahtuu yritysten kautta. Ei meillä oikeastaan ole muita globaaleja toimijoita kuin yritykset. Ja onkin merkkejä siitä, että isot teknologiayritykset yrittävät tehdä tällaisia avauksia ainakin pr-mielessä.

Mistä löytyy merkityksellisyys?

Merkityksellisyys on työn muutoksessa vähintään yhtä suuri kysymys kuin toimeentulo: miten ihminen löytää oman roolinsa maailmassa, jos se ei ole perinteinen luterilainen puurtaminen?

–Työllä on sekä välinearvo että muita arvoja, ja juuri nämä muut arvot tekevät usein poliittisen päätöksenteon vaikeaksi. Esimerkiksi yhdessä tekemisen merkitys on ammattiliitoille hyvin painava.

Joka tapauksessa keskustelussa päädytään yleensä siihen, että toimeliaisuus ja toimeentulo pitää jotenkin erottaa toisistaan. Tai toisin päin, työttömyys pitää irrottaa tarpeettomuuden tunteesta. Siis merkityksellisyyttä elämään voi etsiä vaikkapa perheen, vapaaehtoistyön tai harrastuksen kautta.

Johannes Koponen käynnistelee jo seuraavaa projektia, jossa mietitään mitä skenaarioista seuraa yhteiskunnalle eli miten muutoksiin pitäisi reagoida.

kuka?

Johannes Koponen

Ikä: 32-vuotias

Työ: Ajatushautomo ­Demos Helsingin teemajohtaja, Demokratia ja ­kyvykkyydet -tiimi

Koulutus: Diplomi-­insinööri, viestintäaiheinen väitöskirja tekeillä

Perhe: Puoliso, esikoista odotetaan.

Palkkatyö ei katoa

Sitran vanhempi neuvonantaja Mikko Kesä muistuttaa, että kaikesta muutospuheesta huolimatta perinteinen palkkatyö ei katoa maailmasta.

– Suuri joukko suomalaisia on edelleen tavallisessa palkkatyössä ja heidän osuutensa on tähän mennessä laskenut vain lievästi. Uudet ilmiöt palkkatyön ympärillä näyttävät todellista suuremmilta, koska keskustelu keskittyy niihin, Kesä perustelee.

Kesä myöntää, että automatisaatio muuttaa myös palkkatyön luonnetta ja sisältöä: rutiinitöiden tilalle tulee korkeamman lisäarvon töitä. Hän kuitenkin näkee työn tekemisen uudet muodot oleellisempina niille, joilla nykyisin ei ole työtä lainkaan.

– Kannattaa miettiä työn tekemistä myös sen ostajan näkökulmasta. Yritykset miettivät, onko työn tekeminen keino saada kasvua ja kannattavuutta aikaan, ja onko palkkatyö se toimintamalli, jolla saadaan paras tuotos ihmisestä – lisääkö se esimerkiksi motivaatiota ja turvallisuuden tunnetta.

Heidi Hammarsten