kolumni

Vastuuttomuutta ilman tilivelvollisuutta?

Historia on pullollaan tapauksia, joissa yritys ei ole piitannut liiketoimintansa seurauksista. Öljyteollisuus on saastuttanut vesistöjä ja tuhonnut kokonaisia ekosysteemejä. Tekstiiliteollisuus on käyttänyt lapsityövoimaa ja laiminlyönyt työntekijöidensä turvallisuutta. Autovalmistajat ovat huijanneet viranomaisia ja kuluttajia päästötesteissä. Hedelmäyhtiöt, tietokoneyhtiöt ja koneteollisuus ovat auttaneet diktaattoreita.

Vastuutonta yritystoimintaa tapahtuu edelleen. Siihen toki puututaan aiempaa hanakammin. Monikansalliset yritykset ovat heti julkisessa valokeilassa, kun alihankkijan toiminnasta paljastuu ongelmia. Suurin osa vastuuttomuudesta tapahtunee kuitenkin pimennossa, erityisesti köyhissä maissa ja konfliktialueilla. Tutkijoilla, tiedotusvälineillä ja kansalaisyhteiskunnalla ei ole kykyä puuttua tällaisiin tapauksiin. Useimmilla valtioilla kykyä olisi, mutta vastuuton yritystoiminta voi tapahtua myös yhteistyössä valtioiden kanssa.

Yritysvastuun tutkimuksessa on oletettu, että vastuuton toiminta johtaa yrityksen toimiluvan menetykseen pitkällä aikavälillä. 1960-luvulla muotoiltu yritysvastuun rautainen laki sanoo, että ellei yritys käytä yhteiskunnan sille antamaa valtaa vastuullisesti, otetaan tämä valta yritykseltä pois. Todellisuudessa näin kuitenkin käy erittäin harvoin.

Syitä tähän on monia. Mikäli yritystä ei voida osoittaa vastuuttomaksi, on sen vaatiminen tilille oikeudessa mahdotonta. Joskus vastuuttomuuden syntipukiksi nostetaan yksilöitä, joskus korostetaan vastuuttomuuden olevan yhden yrityksen sijaan koko toimialaa koskeva kysymys. Harvat vastuuttomuudet edes jäävät elävään muistiin, koska evidenssi vastuuttomuudesta on tuhottu tai piilotettu esimerkiksi pankkisalaisuuden taakse.

Useimmiten syynä on se, ettei yrityksen toimilupaa joko haluta tai kyetä ottamaan pois. Suuryritysten kohdalla kansalaisyhteiskunta ajaa yleensä toimintatapojen parantamista toiminnan lopettamisen sijaan. Monilla yrityksillä on taas niin keskeinen asema kansantalouksissa, että joitain vastuuttomuuksia katsotaan läpi sormien. Valtiot tarjoavatkin todennäköisemmin pelastuspaketteja kuin konkurssiuhkaa pulaan joutuneille yrityksille.

Ilman tilivelvollisuutta ei vastuuttomuudesta voi oppia, eikä liiketoimintaa voida siten kehittää parempaan suuntaan. Mikäli vastuuttomaan toimintaan on vaikea puuttua ulkopuolelta, täytyy yritysten itse aktiivisesti vahvistaa tilivelvollisuuttaan. Ulkopuolelta voidaan toki luoda kannustimia yhteiskunnallisen tilivelvollisuuden lisäämiseksi. Muun muassa eläkerahastot ovat näyttäneet hyvää esimerkkiä huomioimalla yritystoiminnan kestävyyden sijoituspolitiikassaan.

Ville-Pekka Sorsa

Kirjoittaja työskentelee Hankenilla johtamisen apulaisprofessorina ja tutkijana yritysvastuun tutkimuskeskuksessa.