pääkirjoitus

Eläköön se pieni ero – ikä

Hätkähdimme vuosia sitten, kun aivan tavallisessa ruokapöytäkeskustelussa silloin alakouluikäinen poikamme totesi vakavalla naamalla, ettei hän olen niinkään kiinnostunut siitä, mitä hän tekee isona kuin siitä, mitä hän tekee vanhana. Perheen muut lapset antoivat ns. normaaleja vastauksia, mutta tämän ajatukset olivat elämän ehtoopuolella.

Huolestuneena ryhdyimme kyselemään, että miten niin vanhana, eikö ensin pitäisi kasvaa aikuiseksi ja käydä töissä? Sellaiset asiat eivät poikaamme huolettaneet, mutta vanhuus vaikutti hänen mielestään kiinnostavalta, olivathan molemmat isoäidit energisiä, toinen kaukomailla talvet vaellusreittejä koluamassa, toinen lähikulmilla aktiivisesti harrastuksista toiseen suihkien. Isoisäkin rakenteli entisajan huonekaluja ja kauniita torppia vanhoista materiaaleista ikämiehen tarmolla ja taidolla.

Lapsen näkökulmasta vanhuuden kuva oli siis täynnä kiinnostavia asioita. Ja kun tarkemmin ajattelee, siltähän se täytyy näyttää, jos vertailee keskenään ruuhkavuosien takakireitä ja työtaakkaansa huokailevia vanhempia ja rentoja elämäntoiveitaan täyttäviä senioreita, joilla on aina aikaa keskittyä lastenlastensa juttuihin.

Ikä on yleisin selittävä tekijä myös alkukesällä toteutetun eläke­barometrin tuloksissa. Ikä määrittää huomattavasti enemmän ihmisen tuntemaa eläketietoutta tai tietouden tarvetta kuin vaikkapa ­sukupuoli.

Hieman yllättäen nuorten luottamus eläkkeisiin näyttää kyselyssä paremmalta kuin työikäisten. Yhtenä selityksenä lehdessä haastateltu nuorisotutkija antaa juuri isovanhempien mallin: jos he pärjäävät eläkeläisinä ja ovat onnellisia, täytyy eläkkeen ­siinä ­tapauksessa olla hieno ja luottamusta herättävä juttu.

Toivoisin, että eläke nähtäisiin edellä kuvatulla tavalla eli että se mahdollistaa täysipainoisen elämän työn loppumisen jälkeen. Nuoret voisivat katsoa vanhoja ja tuntea turvallisuutta. Näin varmaan valtaosin tapahtuukin, vaikka huolestuttavia tulevaisuudenkuvia on niin ikään tarjolla.

Ajat ovat erilaisia ja työn tekemisen tavat muuttuvat. Ihmisen tarve turvaan ja eläkkeen perusidea eivät kuitenkaan muutu: kannamme vastuuta kukin vuorollamme.

Kati Kalliomäki

päätoimittaja

Digilehti: työeläke-lehti.fi

Twitter: @KatiKalliomaki