kirja kolahti

Järjen tuolla puolen

Juuri eläkkeelle jäämisen kynnyksellä Reijo Vanne tokaisee, että maailmanmeno on usein absurdia. Kirjakattaus kertoo siitä lisää.

Aidasta aina

matalimmalta kohdalta

Taloustieteen nobelisti, taloudellisen käyttäytymisen tutkija Daniel Kahneman kuvaa kansantajuisesti ­lukuisia syitä, joiden takia ihmisten valinnat vinoutuvat. Näin käy myös elämänalueella, jonka järjen ja johdonmukaisuuden olettaisi vallanneen kokonaan. Vinoutumissa on kysymys ajatusponnistelujen minimoinnista.

Inhimillistä taloudellista käyttäytymistä simuloivien algoritmien kehittäminen vie aikaa. Lieneekö se tarpeenkaan, jos yritetään saada algoritmit operoimaan ihmisten sijasta ja ilman vinoutumia. Taloustiedettä ja psykologiaa.

Daniel Kahneman: Ajattelu, nopeasti ja hitaasti (Terra Cognita, 2015)­

Järjen varjolla

järjettömyyttä

Oikeusjutussa päähenkilö K. on tutkinnassa syytettynä, mutta hänelle ei koko aikana selviä, mistä häntä syytetään. Oikeuslaitoksen hier­arkia ja todelliset päätöksentekijät jäävät hämäriksi.

K. pääsee asioimaan alimmilla hierarkiatasoilla olevien kanssa. Nämä toteavat, että heillä ei ole mitään sanomista päätöksiin. Asianajajat tuntuvat olevan saamattomia tai kietoutuneet hyvä veli- ja lahjontaverkostoihin. Kukaan ei kyseenalaista järjestelmää , ei lopulta edes K. itse.

Kafka oli nykytermein oikeustieteen tohtori ja töissä vakuutusalalla. Yhteinen toimiala sai tarttumaan kirjaan.

Franz Kafka: Oikeusjuttu (WSOY 1986)­

Alakulo

arjessamme

Martti Joenpolven novelleissa päähenkilöt ovat keski-ikäisiä tai vanhoja, enimmäkseen miehiä. Arjen tapahtumien ja tekemisten lomassa ajatukset siirtyvät välillä summaamaan mennyttä. Monien kokemus on elämänmittainen sivullisuus ja nykytilanne luopumista. Tämä on ilmeisesti aika monen suomalaisen mielenmaisema.

Oman elämänsä ajopuuna olemista ja muistoissa elämistä tuskin suositellaan ”rationaalisen” elämänhallinnan kursseilla.

Joenpolvi on meritoitunut, arvostettu novellisti. Vakuutuin ja tartuin siksi aikoinaan kirjaan.

Martti Joenpolvi: Kauan kukkineet omenapuut (Gummerus, 1982)­

Karuilta rannoilta

Satakunnasta

Syntymäseudun kirjailijan runojen teemat ja käsittelytapa tuntuvat tutuilta. Satakunnassa ei tunteella puhuta, silloinkaan, kun on kysymys tunteista. On tulkittava.

Esimerkiksi kirjan nimirunossa vastataan: ”On kyll – isäntekonen klinkkarpaat, semsest suut luapp – mutt muija on kerjen vaihtuma”.

Timo Koivukarin kirja houkutteli. Oletin, että tässä on Heli Laaksosen lisäksi kirjoittaja, jonka runoja osaan tulkita ilman pitkäkestoisia pohdintoja. Kielimuuri voi olla muunkielisille korkea, kuten yllä klinkkar: ”limisaumainen puuvene, jossa laudat ovat reunoistaan toistensa päällä”.

Tapio Koivukari: Viäläk teils se paatt o (Johnny Kniga, 2014)­

Reijo Vanne [Kuva: Seija Vanne]

Kuka?

Reijo Vanne

Ikä: 63-vuotias

Koulutus: valtiotieteiden maisteri (taloustiede)

Työ: eläkkeellä, työskennellyt Telassa johtajana ja ekonomistina

Lähellä sydäntä: urheilu, kulttuurihistoria, elokuvat

Aikoo lukea: Susanna Alakosken Sikalat.