kolumni

Eläkepolitiikka ja epävarmuus

Ison-Britannian kansanäänestyksessä ­esitettiin maan eroa Euroopan unionista. Äänestystuloksen tultua julki punnan kurssi ja osakemarkkinat sukelsivat talouden tulevaisuudennäkymien synkistyessä. Moni sai huomata, että hänen eläkerahastonsa arvo oli heikentynyt merkittävästi.

Brexit-äänestys on hyvä esimerkki niin sanottujen finansoituneiden eläkejärjestelmien toiminnasta. Nykymaailmassa lähes mikä tahansa tekijä voi vaikuttaa rahoitusmarkkinoihin ja niiden kautta eläkejärjestelmiin. Jopa hyvin lyhytaikainen asia, kuten kansanäänestys tai suuren sijoitustoimijan ohjelmointivirhe saattaa heikentää eläkkeitä pysyvästi.

Ihminen on haavoittuvimmillaan vanhuudessa. Vanhuutta koskevat epävarmuudet ovat tämän vuoksi pelottavia. Toimiva eläkejärjestelmä on omiaan vähentämään näitä pelkoja. Jos eläkejärjestelmä ei toimi, tuottaa se vain uusia epävarmuuksia.

Brexit-äänestyksen vaikutukset eläkerahastoihin paljasti koko Ison-Britannian eläkejärjestelmän heikkouden. Erään viimeaikaisen kyselyn mukaan enää vain neljännes maan väestöstä saavuttaa elämiseen riittävän tulotason vanhuudessaan, mikäli Brexit tapahtuu ja heikentää maan taloutta pysyvästi.

Eläke on yksi harvoista asioista, jolla voidaan lieventää suurimpia kokemusta epävarmuudesta. Eläkkeillä on siksi helppo pelotella tai yksinkertaistaa asioita liiaksi. Jos lähdemme EU:sta, niin saatamme menettää finanssisektorin passioikeudet sisämarkkinoille, vaikka palautammekin valtiosuvereniteettia. Anteeksi kuinka? Jos lähdemme EU:sta, niin saatat menettää sata euroa eläkkeestäsi. Kappas, otanpa selvää.

Eläkekeskustelu on myös helppo työntää syrjään suuremmilla epävarmuuksilla. Nykytutkimuksen mukaan napajäätiköt saattavat sulaa jo 2030-luvulla siihen pisteeseen, että maapallo alkaa imeä auringosta koko ajan enemmän lämpöä. Jos meret kiehuvat muutaman vuosikymmenen päästä, niin eläkeongelmat ovat varmasti murheistamme ne pienimmät.

Eläkepolitiikassa päädytään helposti vähättelemään tai liioittelemaan tulevaisuuden epävarmuutta. Mikäli joku haluaa pysyä inhoamassaan valtioliitossa vain siksi, etteivät eläkemaksut nousisi hamassa tulevaisuudessa, kannattaa tämän tarttua historiankirjoihin.

Mikään yhteiskunta ei ole niin vakaa, että sen tulevaisuutta kannattaa ennustaa liiaksi eteenpäin. Tärkeämpää on huolehtia, että eläkejärjestelmä pysyy koko ajan muutoskykyisenä ja kannatettavana.

Jos taas ilmastonmuutos uhkaa maapalloa, niin se ei ole syy olla pohtimatta eläkkeitä. Päinvastoin: se on erinomainen syy miettiä, miten vanhuksista voidaan huolehtia, jos käytössä onkin yhtäkkiä vain puolet nykyisestä maapinta-alasta, vedestä tai ravinnosta tai jos miljardi ihmistä vaeltaa etsimässä elinkelpoisia asuinalueita. Laskelmat rahallisen eläketason riittävyydestä vaikuttavat tällöin lähinnä näpertelyltä. 

Ville-Pekka Sorsa Kirjoittaja työskentelee johtamisen ja organisaatioiden apulaisprofessorina Hankenilla.