minä väitän!

Eläkeuudistus ei riitä

Eläkeuudistus on juuri siirtynyt eduskunnan käsittelyyn. Uudistus on käynyt läpi monivaiheisen valmisteluprosessin, jossa työmarkkinaosapuolet ovat keskenään etsineet parhaaksi näkemäänsä vaihtoehtoa. Saavutetun neuvottelutuloksen jälkeen menettely on ollut kuitenkin varsin suoraviivainen; kuulemistilaisuudessa lähinnä kiiteltiin lopputulosta ja maan hallitus ilmoitti esityksen etenevän eduskunnan käsittelyyn heti alkukaudesta.

Nuoren sukupolven näkökulmasta eläkeuudistus olisi tullut tehdä jo aikaisemmin. Siksi on hyvä, että lainsäätäjä pitää huolen ratkaisun vauhdikkaasta etenemisestä.

Tämän lehden lukijat tuntevat uudistuksen sisällön varsin hyvin, joten olen väärä henkilö siitä kertomaan. Mutta katsotaan miltä uudistus näyttää 28-vuotiaan Eeron (nimi ei muutettu) näkökulmasta.

Eeron tavoite-eläkeikä on 70 ja puoli vuotta. Alin eläkeikä on tätä kolme vuotta alhaisempi. Jos Eero jatkaa työelämässä alimman eläkeiän jälkeen, tulee eläkkeeseen 0,4 prosenttiyksikön lykkäyskorotus. Eero on aloittanut osa-aikatyöt kunnolla 18-vuotiaana, joten jos kaikki menee hyvin, työelämään tulee säilyneeksi jatkuva kosketus noin 50 vuoden ajan.

Eeron halutaan kuitenkin pidentävän työuraa alusta, keskeltä ja lopusta. Alkupää on ratkaistu rajaamalla korkeakoulututkintojen opinto-oikeusaikaa. Lisäaikaa kuitenkin saa ja lopputulemana kaksi tutkintoa on vielä opintovapaan voimin loppusuoralla.

Työuran loppupäähän on löydetty keinoksi eläkeikärajan nosto.

Ikärajan muutokset ovat mekaanisuudestaan huolimatta suhteellisen tehokkaita keinoja työuran loppupään pidentämiseen. Ohjaava vaikutus on niillä suuri.

Työuran kuuluisa keskivaihe, miten siitä nyt ajatellaan? Niinpä. Eläkeuudistuksen keskeinen ongelma onkin juuri sen keskittyminen työuran loppupäähän.

Uudistuksen yhteydessä olisi tullut sopia työhyvinvointiin liittyvistä toimista. Työhyvinvointi on monen tekijän summa; työpaikkojen yhteisöllisyys, osallisuus, työn kuormittavuuden tarkastelu, työnantajan tukema liikunta ja työterveyshuollon entistä voimakkaampi painottuminen ennaltaehkäisevään työhön voisivat auttaa meistä jokaista pysymään työssä vähän pidempään.

Jotta eläkettä kertyy, on oltava töissä. Töihin on ensin päästävä – ja sitten töissä on jaksettava.

Työhyvinvoinnin lisäksi olisi tärkeä tarkastella perusteellisesti sitä, millaiseen maailmaan tänään opiskelevat nuoret kouluttautuvat. Tulevaisuuden työelämä on hyvin erilainen kuin minkä eläkeratkaisua neuvotelleet ovat kokeneet.

Kovimpien arvioiden mukaan tänään korkeakoulusta valmistuva toteuttaa viisi uranvaihtoa ja työskentelee lähes kahdessakymmenessä eri työpaikassa. Yhä useammalla ainakin muutama näistä työpaikoista sijaitsee Suomen rajojen ulkopuolella. Onko eläkejärjestelmämme todella paras mahdollinen myös tälle sukupolvelle?

Vaikka eläkeratkaisu on nyt saatu ja eduskuntakin sen mitä todennäköisimmin sellaisenaan hyväksyy, on tärkeä jatkuvasti tarkastella työuria kokonaisuutena.

Tämä on yhteinen tehtävä – niin meille nuorille, valtiolle, työmarkkinajärjestöille, eläkevakuutusyhtiölle kuin ihan jokaisellekin.

Eero Rämö Suomen Allianssi ry:n puheenjohtaja.

Palstalla vieraileva kirjoittaja ottaa kantaa eläkekeskusteluun.

Eero Rämö

Kuka?

Eero Rämö

Ikä: 28-vuotias.

Koulutus: Melkein valmis teologi ja vähemmän valmis juristi.

Työ: Suomen Nuorisoyhteistyö–Allianssi ry:n puheenjohtaja.