kirjoituskilpailun voittaja

Miten järjestäisin työeläkkeet?

Koiran päiväuni

Lehtemme 50-vuotisjuhlavuoden kirjoituskilpailun ­voittanut Satu Saulivaara kietoo tarinan työeläkkeestä vertaus­kuvalliseksi koiran päiväuneksi.

Teksti Satu Saulivaara Kuva Katri Saarteinen

Makaan pedilläni puoliunessa. Yhtäkkiä korviini kantautuu tutun auton ääni. Raotan silmiäni, terästän asentoani ja höristän korvani aivan pinkeiksi. Voiko tämä edes olla totta, joko hän tulee takaisin kotiin.

Häntäni vispaa yhä kiihtyvällä ja kiihtyvällä vauhdilla. Ovelta kuuluu rasahdus ja iloni on ylimmillään kun juoksen ovelle vastaan.

Siellä hän on, rakas omistajani. Kävi kuulemma vain pikaisesti lähikaupassa ja nyt paneutuu pohtimaan miten järjestäisi työeläkkeet. Ja minä kun olisin niin halunnut lähteä lenkille.

Lysähdän pettyneenä takaisin pedilleni. Ajatukseni alkavat vaeltaa. Jos minulla olisi kasa mehukkaita luita, valta ja vastuu jakaa ne... Silmäni painuvat kiinni ja vaivun uneen.

Luiden jaossa oikeudenmukaisuus olisi ehdottoman tärkeää. Ei tasajakona suoraan kaikille, vaan kullekin ansionsa mukaan. Ei murinan mukaan, vaan mitä aktiivisemmin karvakaverini luita etsisivät, sitä suuremman osan löydöksestä he myös saisivat.

Luiden metsästyksessä kuitenkin tarmon lisäksi ratkaisee myös tuuri: jotkut vain löytävät paremmin kuin toiset.

Pitäisikö näiltä onnenkantamoisilta viedä ylimääräiset luut? Kysymys aiheuttaa aika ajoin varsinaiset haukut, mutta eikö juuri tuo kannusta meitä kaikkia nuuhkimaan entistäkin innokkaammin kuonot kiinni maassa? Eikö juuri tuo luo pohjaa sille, että onnekkaimmatkin haluavat olla luiden yhteisjaossa mukana, eivätkä irtaannu huolehtimaan ainoastaan omista luistaan?

Entä sitten, jos vuosien varrella markkinoille tulee entistäkin mehukkaampia luita ja vanhat kasaan kerätyt luut menettävät arvoaan. Eikö voisi vain laittaa vuosittain, kulloinkin vallitsevan tilanteen mukaan, pikkuluita vanhan kasan päälle. Näin turvattaisiin luiden arvo.

Tärkeintä kuitenkin olisi, että pelisäännöistä sovittaisiin etukäteen eikä luvattuihin luihin koskettaisi. Päätettäisiin etukäteen, millaisiin luukasoihin missäkin tilanteessa, milläkin edellytyksillä olisi oikeus.

Havahdun jälleen hereille koiranunestani. Nousen ylös ja ravistelen unihiekat silmistäni.

Eikö nuo luiden jakamisen perusperiaatteet sovi myös työeläkkeiden jakamiseen? Eikö nykyisen työeläkejärjestelmän perusperiaatteet olekin hyvät? Turvataan vain jatkossakin luiden rahoitus kestävällä pohjalla, huolehditaan toinen toisistamme karvoihin katsomatta ja muutetaan etuuksia tarvittaessa ajassa eteenpäin, perusperiaatteisiin koskematta.

Luon tiiviin, cockerspanieleille tyypillisen katseen omistajaani. Katse kertoo: ”Eikö tämä ollut jo tässä. Lähdetään lenkille tai rapsuta edes”.

Satu Saulivaara

Työeläke-lehden juhlavuoden

kirjoituskilpailun voittaja.

Saulivaaran lisäksi kaksi

palkittu kun­niamai­nin­nal­la

Työeläke-lehden 50-vuotiskirjoituskilpailussa kysyimme lukijoiltamme, kuinka he järjestäisivät työeläkkeen.

Iloksemme kilpailuun osallistui tasokas joukko kirjoittajia. Tosin tekstejä olisi voinut määrällisesti olla enemmänkin. Kolme parhainta palkittiin.

Ykkössijan sai Satu Saulivaara (kuvassa). Työeläkeyhtiö Elon eläkeneuvontapällikkönä työskentelevän Saulivaaran tarinallinen kirjoitus kertoo koiran päiväunesta, luiden keräämisestä.

Raati kiittää kunniamaininnalla Henna Hiilamoa, jonka tulevaisuudenvisio työeläkkeestä sisältää sekä radikaaleja uudistuksia että kannustaa työn tekemiseen.

Kunniamaininnan sai myös Mikko Olkkonen, jonka utopia työeläkkeestä ja Työeläke-lehdestä ylsi vuoteen 2065 saakka.

Toimitus kiittää kirjoituskilpailuun osallistuneita kirjoittajia. Voittaja sai palkintona 300 euron arvoisen kylpylälahjakortin.

Anne Iivonen

toimituspäällikkö