kolumni

Eläkejärjestelmien pitkäjänteisyys harvinaista

Eläkejärjestelmien luonnollinen aikajänne on useita kymmeniä vuosia. Tai niin ainakin aihetta käsittelevissä oppikirjoissa kerrotaan.

Harva eläkejärjestelmä kuitenkaan on pitkäikäinen tai edes toiminnassaan pitkäjänteinen. Kotimaisen yksityisen sektorin työeläkejärjestelmän puolen vuosisadan ikä on sen verran poikkeuksellinen, että on syytä pohtia hieman tarkemmin pitkäjänteisyyden saloja.

Eläkejärjestelmän pitkäikäisyyteen sisältyy paradoksi. Jotta järjestelmä olisi pitkäikäinen, täytyy sitä käytännössä koko ajan muuttaa. Eläkkeensaannin ehtoja on täsmennettävä sitä mukaa kun työelämä muuttuu. Eläkemaksujen tai -etuuksien tasoa ja eläkkeen määräytymisen logiikkaa muutetaan haluttujen päämäärien muuttuessa. Eläkkeitä tarjoavien organisaatioiden toimintaa on kehitettävä.

Maailmassa ei liene yhtään eläkejärjestelmää, joka olisi toiminut perustamisestaan lähtien muuttumattomana puolen vuosisadan ajan. Eläkejärjestelmien historia osoittaakin, ettei yksikään eläkejärjestely ole lähtökohtaisesti kestävä. Kestävyys kun vaatii paitsi eläkejärjestelyn hyväksyntää myös siihen sitoutumista.

Ironista kyllä, kestävyyden tavoittelu johtaa helposti kestävyyden heikentymiseen. Pyrkimys lyödä lukkoon yksittäisiä muuttujia, kuten eläkemaksua, johtaa helposti ongelmiin. Jos tulevaisuus ei menekään niin kuin on oletettu, osoittautuvat kestävyyden nimissä tehdyt toimenpiteet pettymyksiksi. Ja vaikka menisikin, niin ihmisten mieli voi aina muuttua. Jos järjestelmästä on tehty joustamaton, on tällöin todennäköistä, että koko järjestelmä romutetaan.

Paras tae eläkejärjestelmän pitkäikäisyydelle on ottaa kaikki sitä koskevat intressit mukaan päätöksentekoon, antaa päätöksenteolle mahdollisimman suuri itsenäisyys sekä luoda kehittämiseen sitoutumista edistävä kulttuuri. Tämä on ollut Suomen työeläkejärjestelmän vahvuus.

Eläkejärjestelmän toiminnan aikajänne näkyy parhaiten sijoitustoiminnassa. Sijoitustoiminnan pitkäjänteisyydestä on huomattavaa hyötyä.

Pitkän aikajänteen sijoitusinstrumentit antavat yrityksille mahdollisuuden toteuttaa pitkän aikavälin strategioita. Pitkäaikaiset osakeomistukset antavat mahdollisuuden vakauttaa omistajapolitiikkaa. Pitkäjänteiset sijoitusstrategiat ylettyvät yli talouden syklien ja mahdollistavat niiden hyödyntämisen.

Eläkerahastojen sijoitustoiminta on kuitenkin muuttunut lähes kaikkialla maailmassa koko ajan lyhytjänteisemmäksi. Tämä pätee myös työeläkejärjestelmään.

Tämä ei johdu siitä, että eläkelaitokset olisivat erityisen lyhytjänteisiä – ehkä jotkut ovat sitäkin. Se johtuu siitä, että eläkesijoituksille on päätetty laittaa hyvin tiukat raamit.

Ideana on hankkia rahoitusmarkkinoilta jatkuvaa tuottoa vaaditun vakavaraisuuden ja riskitason asettamassa kapeassa välissä. Sijoitustoiminnan lyhytjänteisyys on järjestelmätason pitkän aikavälin riskienhallinnan hinta.

Ville-Pekka Sorsa Kolumnisti työskentelee tutkijatohtorina Hankenilla