asiantuntija

Eläkeikäiset yhä merkittävämpi kuluttajaryhmä

Eläkeikäiset ovat sekä kulutuksella että tuloilla mitattuna keskimäärin paremmin toimeentulevia kuin koskaan aiemmin.


Eläkeikäisten
ja eläkeikää lähestyvien väestöosuus kasvaa ja heidän merkityksensä kuluttajaryhmänä korostuu entisestään. Eläkeikäisten osuus kaikista kotitalouksista on kasvanut viimeisen reilun 20 vuoden aikana 11 prosenttiyksikköä. Samana aikana yksityinen kulutus on kasvanut noin 12 prosenttiyksikköä ja tulot 13 prosenttiyksikköä (kuvio 1).

Yli 60-vuotiaiden kotitalouksien merkitys on noussut siten sekä tulonsaaja- että kuluttajaryhmänä. Voidaan sanoa, että eläkeikäiset ovat suhteellisesti paremmin toimeentulevia ja enemmän kuluttavia kuin koskaan aiemmin.

Kulutus lähentyy työssäkäyvien kulutusta. Vajaan 30 vuoden aikana eläkeikäisten ja työikäisten väliset tuloerot ovat kaventuneet 12 prosenttiyksikköä, kun samaan aikaan ero kuluttamisessa on kaventunut peräti 15 prosenttiyksikköä. Eniten kulutuserot kaventuivat 1990-luvun laman syventyessä 1990–1995 ja toisaalta 2000-luvun alun nousukauden aikana.

Laman aikana kaikkien kotitalouksien kulutus aleni, mutta eläkeikäisten talouksissa alenema oli vain puolet työikäisten talouksien kulutuksen laskuun verrattuna. Eläkeikäisten kulutus kasvoi vuosina 2001–2006 lähes 10 prosenttiyksikköä enemmän kuin työikäisten.

Miten tähän on tultu? Eläkeikäisten kulutuksen kasvu on tapahtunut pääosin tulojen kasvun myötä. Kulutusaste eli kulutuksen osuus tuloista laskee kuitenkin iän myötä, eli eläkeikäiset kuluttavat pienemmän osan tuloistaan kuin työikäiset.

Kulutuksen ikäryhmäkohtaisessa jakaumassa on tapahtunut huomattava muutos. Vielä 1980-luvulla 40–44-vuotiaiden ikäluokka kulutti eniten, mutta nyt kulutus pysyy keskimäärin melko tasaisena aina eläkeiän kynnykselle asti. Itse asiassa kulutus oli vuonna 2012 suurinta 55–59-vuotiaiden ikäryhmässä (kuvio 2).

Eriarvoisuus on myös kasvanut.Eläkeikäiset eivät ole yhtenäinen ryhmä. Samalla kun kulutuksella ja tuloilla mitattuna eläkeikäisten suhteellinen asema on keskimäärin parantunut, eriarvoisuus on kasvanut. Keskinäinen eriarvoisuus on ollut jatkuvasti suurempaa eläkeikäisten kuin työikäisten välillä.

Eläkeikäisten välinen eriarvoisuus on kasvanut vuodesta 1985, mutta vähemmän kuin työikäisten välillä. Julkisen kulutuksen huomioiminen vähentää eriarvoisuutta.


Kulutuksen rakenne
on myös muuttunut ja lähentynyt työikäistä väestöä. Asumisen ja liikennemenojen osuus kulutusbudjetista on noussut ajanjaksolla työikäisten tavoin myös eläkeikäisillä samalla, kun elintarvikkeiden osuus on laskenut.

Toisaalta eläkeikäisten kotitalouksien kulutuskorissa painottuvat yhä työikäisiä enemmän asuminen ja elintarvikkeet. Näiden osuus kulutuksesta on sitä suurempi, mitä ikääntyneemmästä kotitaloudesta on kyse (taulukko 1).

Kulttuuriin ja vapaa-aikaan käytetään keskimäärin kymmenen prosenttia kotitalouksien kokonaismenoista noin 75 vuoden ikään asti. Eläkeikäiset käyttävät kulutusmenoistaan suhteellisesti ottaen kaksinkertaisen määrän terveyteen liittyviin menoihin verrattuna työikäiseen väestöön. Terveysmenojen osuus kulutusbudjetista on korkeimmillaan kaikkein iäkkäämmissä eläkeläiskotitalouksissa (taulukko 1).

Eläkeikäiset ovat aiempaa vauraampia, mahdollisesti aiempaa liikkuvaisempia ja terveempiä. Koko 2000-luvun alun perusteella voi arvioida, että eläkeläisten merkitys kuluttajaryhmänä tulee kasvamaan paitsi kasvavan väestöosuutensa puolesta myös siksi, että heidän kulutusmahdollisuutensa ovat edellisiä sukupolvia keskimäärin paremmat.

KATI AHONEN. Ekonomisti, Eläketurvakeskus
KATI AHONEN. Ekonomisti, Eläketurvakeskus
RISTO VAITTINEN. Ekonomisti, Eläketurvakeskus
RISTO VAITTINEN. Ekonomisti, Eläketurvakeskus

Uusi tutkimus ilmestynyt

Ekonomistit Kati Ahonen ja Risto Vaittinen ovat tutkineet eläkeikäisten kulutusta pitkällä seurantajaksolla.

Syyskuussa ilmestyi lähes kolme vuosikymmentä kattava tutkimus.

Eläkeikäisten kulutus Suomessa 1985–2012, Eläketurvakeskuksen raportteja 06/2015.