asiantuntija

Joustava eläkeikä vetää terveimpiä aikaisemmin eläkkeelle

Joustava eläkeikä lisäsi 63–64-vuotiaiden eläkkeelle jäämistä terveydentilasta riippumatta, mutta suurin muutos tapahtui terveimmillä. Sairaimmat kuitenkin eläköityvät edelleen hieman aikaisemmin.

Joustavan vanhuuseläke- iän on havaittu lisäävän 63–64-vuotiaiden eläkkeel- ­le siirtymistä siitä huolimatta, että järjestelmä tarjoaa vahvat taloudelliset kannustimet jatkaa töissä. Vähemmän tiedetään siitä, mitkä väestöryhmät ovat muuttaneet eläkekäyttäytymistään uudistuksen myötä eniten.

Tarkastelemme tässä artikkelissa sitä, kannustaako vuonna 2005 voimaan tullut joustava vanhuuseläkeikä terveimpiä vai sairaimpia aikaisemmin eläkkeelle. Uudistus toi mukanaan 63 vuoden joustavan eläkeiän alarajan. Seurasimme eläkkeelle siirtymistä 63–64-vuotiaana ennen ja jälkeen.

Ennen uudistusta eläkkeelle siirryttiin tässä iässä usean eri eläkelajin kautta, kun taas uudistuksen jälkeen eläkkeelle siirtyminen on tapahtunut lähinnä vanhuuseläkkeen kautta.

Huono terveydentila usein ajaa ihmisiä ennenaikaisesti eläkkeelle. Yksilön ominaisuuksien lisäksi eläkkeelle jäämiseen vaikuttaa kuitenkin voimakkaasti myös institutionaaliset tekijät, kuten eläkejärjestelmän ikärajat ja taloudelliset kannustimet. Institutionaalinen kontekstin vaikutus ei kuitenkaan välttämättä ole samanlainen kaikissa väestöryhmissä.

Kannustaako vanhuuseläkkeen matalampi ikäraja eläköitymistä sairaimmilla, joilla työssä jatkaminen on heikentyneen työkyvyn vuoksi usein vaikeaa ja jotka todennäköisesti hyötyisivät eniten työelämän rasitustekijöiden poistumisesta?

Vai kannustaako ikärajamuutos eläköitymistä terveimmillä, joilla on usein enemmän resursseja jäädä halutessaan aikaisin eläkkeelle ja joilla saattaa olla paremmat mahdollisuudet osallistua vapaa-ajan aktiviteetteihin?

Eläkealkavuus väheni 63-vuotiailla ennen eläkeuudistusta kun tarkastellaan peräkkäisiä yksivuotissyntymäkohortteja (kuvio 1). Uudistuksen jälkeen 63- ja 64-vuotiaiden eläkealkavuudet kasvoivat selvästi. Eläkkeelle siirtymisen myöhentymisen trendi näin ollen katkesi, eikä jatkunut uudelleen heti uudistuksen jälkeen.

Eläkeuudistuksen jälkeisen myönteisen trendin puuttumiseen saattaa osittain vaikuttaa se, että vuonna 1944 ja 1945 syntyneet tulivat 63 tai 64 vuoden ikään vuoden 2008 taantuman aikaan.

Syntymäkohorttien välillä ei ollut suurta eroa terveydentilassa (taulukko 1). Mittasimme mielenterveyttä psyykenlääkkeiden käytöllä, verenkiertoelinten ja tuki- ja liikuntaelinten sairauksia näihin perustuvilla sairaalahoitojaksoilla sekä yleistä terveydentilaa minkä tahansa reseptilääkekäytön määrällä ennen eläkkeelle siirtymistä.

Mukana olivat 62-vuotiaana edelleen työvoimaan kuuluvat, joten tutkimusväestö on jo lähtökohtaisesti valikoitunut hyvän terveyden mukaan. Melkein joka viides oli käyttänyt psyykenlääkkeitä ja noin joka kymmenennellä oli sairaalahoitoa vaatineita verenkiertoelinten ja tuki- ja liikuntaelinten sairauksia.

Eläkeuudistus lisäsi eläkealkavuutta terveydentilasta riippumatta, mutta suurempi muutos tapahtui terveimmillä (kuvio 2). Kun ennen eläkeuudistusta heikko terveydentila vielä vahvasti ennusti suurempaa eläkealkavuutta, niin uudistuksen jälkeen ei alkavuus enää vaihdellut kovin paljon terveydentilan mukaan.

Eläkealkavuus oli sairaimmilla kuitenkin myös uudistuksen jälkeen jonkin verran korkeammalla tasolla.

Tulokset olivat samansuuntaisia riippumatta siitä, tarkasteltiinko mielenterveyden ongelmia, verenkiertoelinten sairauksia, tuki- ja liikuntaelinten sairauksia vai yleistä reseptilääkekäytön määrää. Yhteydet myös säilyivät, kun sukupuoli, siviilisääty, koulutus, ammattiperusteinen sosiaaliryhmä, kotitalouden käytettävissä olevat tulot ja työttömyyden kokeminen otettiin regressiomalleissa huomioon.

Terveimmät reagoivat vanhuuseläkeikärajan muutokseen voimakkaammin. Joustavan eläkeiän tuoma uusi valinnanvapaus näyttää rohkaisevan nimenomaan terveimpiä yksilöitä jäämään aikaisemmin eläkkeelle. Sairaimmat taas jäävät todennäköisesti varhain pois työelämästä mitä tahansa tarjolla olevaa eläkereittiä käyttäen.

Tutkimus perustuu artikkeliin Leinonen T, Laaksonen M, Chandola T, Martikainen P. Health as a predictor of early retirement before and after introduction of a flexible statutory pension age in Finland. Social Science & Medicine 2016;158:149–157.

Taina Leinonen,
Kuva: Karoliina Paatos

TAINA LEINONEN

Tutkijatohtori

Helsingin yliopisto

Mikko Laaksonen, Kuva: Olli Häkämies

MIKKO LAAKSONEN

Erikoistutkija

Eläketurvakeskus

Pekka Martikainen, Kuva: Karoliina Paatos

PEKKA MARTIKAINEN

Professori

Helsingin yliopisto

Eläkkeelle siirtyminen

Eläkkeelle siirtymistä seurattiin kalenterivuosina, joiden aikana tutkittavat täyttivät 63–64 vuotta.

Mukaan laskettiin kaikki oman eläkkeen saamisen lajit yksityisellä ja julkisella sektorilla.

Mukaan laskettiin pelkästään eläkkeet, joita tutkittavat saivat pääasiallisena taloudellisena toimintana.