ASIANTUNTIJALTA

Suojaako leskeneläke ikäihmisiä köyhyydeltä?

Ilman leskeneläkettä 75–84-vuotiaiden naisleskien pienituloisuus olisi yli ­kaksi kertaa yleisempää. Pienituloisuus on kuitenkin yleistä myös muiden ikäihmisten joukossa ja jatkossa entistä harvempi ikäihminen on leski.

Työeläkkeenä maksettavan leskeneläkkeen tavoite on kohtuullisen toimeentulon turvaaminen aviopuolison kuoleman jälkeen. Leskeneläkkeen enimmäismäärä on puolet edunjättäjän eläkkeestä. Tätä vähentävät lesken omat eläketulot.

Mitä suurempi edunjättäjän eläke on verrattuna lesken omaan eläkkeeseen, sitä lähempänä leskeneläke on enimmäismäärää. Koska miehet ovat usein puolisoista suurempituloisia, leskimiehet saavat naisia harvemmin leskeneläkettä.

Leskeneläkkeet rahoitetaan yhteisvastuullisesti palkkatuloista perittävien työeläkemaksujen kautta.

Leskeneläkejärjestelmästä ja tarpeesta uudistaa sitä on viime vuosien aikana käyty vilkasta keskustelua. Keskustelun ytimessä on ollut sekä leskeneläkkeen kohdentuminen että sen rahoituksen oikeudenmukaisuus.

Leskeneläkkeellä on nähty olevan merkitystä myös vanhusköyhyyden ehkäisijänä. Etenkin ikääntyneiden naisten pienituloisuuden tiedetään olevan yleistä ja ikääntyneistä naisista moni saa leskeneläkettä.

Kaikki ikääntyneet eivät leskeneläkettä voi saada. Osa ei ole ollut lainkaan avioliitossa, osa on eronnut tai sitten lesken ja edesmenneen puolison välinen tuloero ei ole ollut riittävän suuri.

Tutkimme leskeneläkkeen merkitystä ikäihmisten eli 75–84-vuotiaiden naisten ja miesten pienituloisuuden yleisyyteen ja kohdentumiseen vuonna 2014. Pienituloisuutta mittasimme pienituloisuusasteen avulla.

Laskimme pienituloisuusasteet kahdella eri tavalla: sekä perustuen havaittuihin käytettävissä oleviin tuloihin että poistamalla näistä tuloista leskeneläkkeet. Leskeneläkkeen poistaminen vaikuttaa verotukseen ja voi lisätä muiden sosiaalietuuksien, kuten kansaneläkkeen määrää. Huomioidaksemme näiden tekijöiden vaikutuksen ikäihmisten toimeentuloon, teimme laskelmat SISU-mikrosimulointimallilla.

Kuviossa 1 on esitetty 75– 84-vuotiaiden naisten ja miesten pienituloisuusasteet leskeneläkkeellä ja ilman leskeneläkettä. Tulokset on raportoitu leskeneläkettä saaville, kaikille leskille, kaikille yksinasuville ja kaikille 75–84-vuotiaille naisille ja miehille.

Naisille leskeneläkkeellä on suuri merkitys, sillä ilman leskeneläkettä sitä saaneiden pienituloisuusaste kasvaisi 27 prosentista 61 prosenttiin. Leskeneläkkeen merkitys vähenee, kun tarkastelujoukko laajenee koskemaan myös muita kuin vain leskeneläkettä saaneita naisia.

Koska lähes 90 prosenttia naisleskistä saa leskeneläkettä ja valtaosa yksinasuvista naisista on leskiä, leskeneläkkeen merkitys on myös kokonaisuuden kannalta tärkeä. Ilman leskeneläkettä 75–84-vuotiaiden naisten pienituloisuusaste olisi 20 prosentin sijaan 31 prosenttia.

Leskeneläkettä saavien miesten pienituloisuusaste kasvaisi puolestaan 22 prosentista 40 prosenttiin, jos leskeneläkettä ei maksettaisi. Kun tarkastelun kohteena ovat kaikki mieslesket, on muutos pienituloisuusasteessa vähäisempi, koska kaikista 75–84-vuotiaista leskimiehistä 44 prosenttia saa leskeneläkettä. Kun tarkastelujoukkoa laajennetaan kaikkiin yksinasuviin tai kaikkiin 75–84-vuotiaisiin miehiin, leskeneläkkeen merkitys lähes katoaa.

Pienituloisten lukumäärään vaikuttaa paitsi pienituloisuuden yleisyys tarkastelun kohteena olevassa väestöryhmässä, myös väestöryhmän koko. Jos leskeneläkettä ei maksettaisi, kasvaisi pienituloisten 75–84-vuotiaiden naisleskien määrä 21 000 henkilöllä ja pienituloisten leskimiesten 1 100 henkilöllä (kuvio 2). Pienituloisia naisia olisi tällöin yli puolet enemmän. Miesten määrä säilyisi sen sijaan lähes ennallaan.

Kuviosta ilmenee myös se, että kaikista pienituloisista naisista 56 prosenttia ja miehistä noin 90 prosenttia ei saa leskeneläkettä. Heidän toimeentuloonsa leskeneläke ei vaikuta.

Tutkimusten mukaan muiden kuin leskeneläkettä saavien osuus ikääntyneistä on myös kasvussa.

Artikkeli perustuu huhtikuussa 2019 julkaistavaan tutkimukseen Samankaltaistuuko ikäihmisten köyhyys? Näkökulmia 75–84-vuotiaiden naisten ja -miesten pienituloisuuteen, Rantala Juha & Kuivalainen, Susan & Pyy-Martikainen, Marjo & Riihelä, Marja: / Yhteiskuntapolitiikka 2/2019 (12.4.).

Lähteet:

Hietaniemi, Marjukka & Ritola, Suvi: Näkökulmia perhe-eläkkeen kehittämistarpeisiin. Eläketurvakeskuksen raportteja 04/2014. Helsinki: Eläketurvakeskus, 2014.

Perhe-eläkeselvitys: Työeläkejärjestelmän perhe-eläketurvan kehittämisvaihtoehtoja. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2017:19. Helsinki, 2017.

Tilastokeskus: käsitteet ja määritelmät.

Juha Rantala

Juha Rantala

Ekonomisti Eläketurvakeskus

Marjo Pyy-Martikainen

Marjo Pyy-Martikainen

Matemaatikko Kela

Jos leskeneläkettä ei maksettaisi, kasvaisi pienituloisten naisleskien määrä 21 000 henkilöllä.

75-84-vuotiaat naiset ja miehet vuonna 2014

NAISET

Naisia oli yhteensä 192 100.

Yksin asuvia naisia 106 000 henkilöä. Heistä leskiä oli 68 300 henkilöä.

Leskinaisista leskeneläkettä sai 60 800 henkilöä.

MIEHET

Miehiä oli yhteensä 134 100.

Yksin asuvia miehiä 34 700 henkilöä. Heistä leskiä oli 14 900 henkilöä.

Leskimiehistä leskeneläkettä sai 6 500 henkilöä.

Keskimääräinen leskeneläke oli naisilla 611 euroa ja miehillä 310 euroa kuukaudessa.*

* Keskiarvo laskettu leskeneläkettä saaneiden joukosta. Lähde: SISU-mikrosimulointimalli, 2014 rekisteriaineisto.

Pienituloisuusaste

Pienituloisuuden yleisyyttä kuvataan usein Eurostatin suosittamalla pienituloisuusasteella.

Siinä pienituloisia ovat henkilöt, joiden käytettävissä olevat tulot ovat alle 60 prosenttia koko väestön mediaani­tulosta. Pienituloisuuden yleisyyttä kuvaava pienituloisuusaste saadaan laskemalla pienituloisten osuus tarkastelun kohteena olevasta ­väestöryhmästä.

SISU-mikro­simulointimalli

SISU-mikrosimulointimalli on henkilöverotuksen ja sosiaaliturvan suunnitteluun ja seurantaan tarkoitettu, ­Tilastokeskuksen ylläpitämä laskentaväline. SISU-mallin ja siihen kytketyn laajan yksilötason rekisteriaineiston avulla voidaan arvioida erilaisten reformien vaikutuksia väestön tuloeroihin ja pienituloisuusasteeseen, sosiaaliturvamenoihin sekä vero­tuloihin.