Reportaasi

Vladimir Išutin ei käy  ravintoloissa syömässä, sillä se nielaisisi liian  ison osan eläkkeestä.
Vladimir Išutin ei käy ravintoloissa syömässä, sillä se nielaisisi liian ison osan eläkkeestä.

Sillä kyllä sinnitellään!

VENÄJÄLLÄ

eläke on pieni

Venäjällä jotkut joutuvat henkensä pitimiksi tekemään töitä eläkkeelläkin, mutta keskimäärin eläkeläiset ovat tyytyväisiä toimeentuloonsa.

TEKSTI: OUTI SALOVAARA

KUVAT: JUHA METSO

VENÄJÄ | VIIPURI ja KARJALANKANNAS

Eläke on pieni, mutta tässä sitä kuitenkin sinnitellään. Tämä tuntuu olevan tyypillinen venäläiseläkeläisen asenne, ja sitä edustaa esimerkiksi viipurilainen Vladimir Išutin, 72.

Sydänvika pakotti hänet invaliditeetin vuoksi eläkkeelle jo 45-vuotiaana autonkuljettajan tehtävistä. Siperian Omskissa syntynyt Išutin ehti kiertää Venäjällä työn perässä idästä länteen ja pohjoisesta etelään ennen asettumistaan vaimon kotikaupunkiin Vyborgiin (suom. Viipuri) vuonna 1978.

Vaimon kanssa kaksin asuvalla Išutinilla oli yksi tytär, jonka hän murheellisena kertoo kuolleen muutama vuosi sitten syöpään vain 44-vuotiaana. Lapsenlapsiakaan ei ole turvana.

Išutin ei kerro eläkkeensä suuruutta, mutta keskimääräinen invaliditeetin vuoksi maksettava eläke on Venäjällä 13 300 ruplaa eli noin 220 euroa.

– Totta kai eläke saisi olla parempi, mutta jotenkin sitä pärjätään. Ansaitsen ylimääräistä tekemällä autonkorjaustöitä sen verran mitä sydänvika sallii. Esimerkiksi ravintoloissa käymisen olen unohtanut kokonaan, sanoo Vladimir Išutin.

Totuttu pärjäämään

Arkiseen eloonsa ovat tyytyväisiä 65-vuotiaat viipurilaiset Sergei ja Tatjana Zavjalov. He ovat eläkkeellä junankuljettajan ja tehdastyöntekijän työstä, eivätkä paljasta eläkkeensä suuruutta. Mutta töissä käyntiin heillä ei ole tarvetta.

Zavjalovit ovat ostaneet kimpun Etelä-Venäjältä lennätettyjä keltaisia mimosan kukkia. Kuinka hyviä eläkkeet ovatkaan, kun on varaa sellaisiin ylellisyyksiin kuin kukkiin?

– Emme me ollenkaan joka päivä osta kukkia, sanoo Tatjana Zavjalova tiukasti.

Zavjalovien mukaan Viipurissa eläminen on jopa kalliimpaa kuin Pietarissa.

– Täällä on paljon suomalaisia turisteja. He nostavat hintoja, sanoo rouva Zavjalova hieman harmistuneena.

SUKKAMYYNNILLÄ LISÄTIENESTIÄ

Viipurin kauppahalliin ostoksille matkalla ollut Tamara Fjodorovna, 67, on suoranainen ökyeläkeläinen.

– Minulla on hyvä eläke, 27 000 ruplaa. Minun ei tarvitse käydä eläkkeellä töissä ja niin kuin näette, olen siististi pukeutunut. Jos tekee ahkerasti töitä, saa hyvän eläkkeen, hän sanoo turkiksissaan.

12 vuotta eläk­keellä ollut Fjodo­rovna teki työ­uransa proviisori­na apteekissa. Hän asuu Viipurin keskustassa junankuljettajana työskennelleen miehensä kanssa. Lapsetkin ovat pärjänneet hyvin: tytär on insinööri ja poika lääkäri.

– Kiitän presidentti Vladimir Putinia. Hän tekee kaiken vallassaan olevan maan hyväksi.

Vieressä Tamara Aleksandrovna, 82, kuuntelee hieman synkempänä. Hänellä ei ole turkiksia, vaan nuhjuiset vaatteet. Käsissään hänellä on villasukkia, joita Aleksandrovna myy henkensä pitimiksi kauppahallin tienoilla kulkeville paikallisille ja turisteille.

– Eläkkeeni on 12 000 ruplaa. Se ei tietenkään riitä mihinkään, ja sen takia myyn sukkia, puuskahtaa vihanneksia kasvattaneesta yrityksestä eläkkeelle jäänyt Aleksandrovna.

Lisämurhetta tuo se, että yksi lapsenlapsista sairastaa.

– Kymmenvuotias poika joutui pyörätuoliin, hän suree.

KUIN PARATIISISSA ASUISI

Viipurista itään Krasnoselskojessa eli entisessä Kyyrölässä asuvat Igor ja Galina Sigajev vuonna 1974 valmistuneessa omakotitalossa. Siinä on hyvin tilaa kahdelle ihmiselle ja kissalle.

– Kyllähän tässä tilaa on, mutta kovin lämmintä ei ole. Lämmitys maksaa. Kun talo rakennettiin, ei ollut olemassa kunnollisia eristemateriaaleja. Nyt kun niitä olisi, ei ole rahaa, nauraa sairauseläkkeellä kahdeksan vuotta ollut Igor Sigajev, 63.

– Voi kun ei ole nyt mitään erityistä tarjottavaa, pahoittelee vasta vuosi sitten 55-vuotiaana vanhuus­eläkkeelle jäänyt Galina Sigajev, vaikka pöytä on yllätysvieraiden tultua venäläiseen tapaan täyttynyt käden käänteessä leivästä, leikkeleistä ja kekseistä.

Sigajeveista kuitenkin paistaa tyytyväisyys. Eläkkeillä tulee toimeen, eikä pakkoa esimerkiksi kasvattaa itse vihanneksia ole.

Tyytyväisiä ovat myös Mitšurinskojessa eli entisellä Valkjärvellä kauppareissulla olevat ystävykset, miehensä kanssa asuva Raisa Aleksandrovna, 65, ja leski Larisa Nikolajevna, 80. He asuivat aikoinaan naapureina Pietarissa ja muuttivat sitten maaseudun rauhaan.

Aleksandrovnan eläke on 14 000 ruplaa ja Nikolajevnan 22 000 ruplaa. Aleksandrovnakaan ei valita, vaikka käykin hotellissa töissä lisäelannon saamiseksi.

– Täällä Mitšurinskojessa olemme kuin paratiisissa: on sieniä, marjoja, metsiä ja puhdas ilma. Viime vuonna kävin Krimillä lomalla. Miksi muualle lähtisikään matkoille, kun joka paikassa on terrori-iskuja? Ja sen haluan vielä sanoa, että me kunnioitamme erittäin suuresti presidenttiämme Vladimir Putinia, lisää Aleksandrovna.

Eläke on utopiaa nuorelle venäläiselle

Mitä ajattelee nuori omasta tulevasta eläkkeestään? Kysytään sitä Viipurissa Alvar Aallon kirjastossa kirjoja hyllyihin järjestävältä Savva Eirus-Šulepovilta, 27.

– Suhtaudun eläkkeeseen aika filosofisena kysymyksenä. Kukaan ei Venäjällä voi ennustaa millaisia eläkkeet ovat, kun olen eläkeiässä, hän hymähtää.

Kulttuurialaa opiskellut Eirus-Šulepov on asunut suurimman osan elämästään Pietarissa, mutta muutti puolisen vuotta sitten töihin rauhallisempaan Viipuriin.

Omasta kodista Viipurissa haaveileva mies asuu toistaiseksi pienessä huoneistossa vanhempiensa ja vaimonsa kanssa Vysotskissa eli entisessä Uuraassa, puolen tunnin ajomatkan päässä Viipurista.

Eirus-Šulepovin uskoa eläkejärjestelmään ovat murentaneet Venäjän viime vuosikymmenten mullistukset, jotka ovat hetkessä syöneet niin ihmisten säästöt kuin eläkkeetkin. FOM-tutkimuslaitoksen tuoreen kyselyn mukaan peräti 76 prosenttia 18–49-vuotiaista venäläisistä uskoo joutuvansa tekemään töitä eläkkeelläkin.

– Täällä kirjastossakin on töissä ihmisiä, jotka ovat virallisesti eläkkeellä, sanoo Eirus-Šulepov.

Eirus-Šulepovin työmiljöön täyttää funktionaalisuus. Viipuriin vuonna 1935 rakennetun Alvar Aallon kirjaston restaurointi valmistui 2013.

82-vuotiaan Tamara Aleksandrovnan eläke ei riitä elämiseen. Hän myy henkensä pitimiksi sukkia Viipurin kauppatorilla.
82-vuotiaan Tamara Aleksandrovnan eläke ei riitä elämiseen. Hän myy henkensä pitimiksi sukkia Viipurin kauppatorilla.
Sergei ja Tatjana Zavjalov ilahduttivat itseään ostamalla kukkia. Joka päivä kukkiin ei kuitenkaan törsätä, he sanovat.
Sergei ja Tatjana Zavjalov ilahduttivat itseään ostamalla kukkia. Joka päivä kukkiin ei kuitenkaan törsätä, he sanovat.
Igor ja Galina  Sigajev elelevät omakotitalossa entisessä Kyyrölässä. Pöytään riittää tarjottavaa, mutta esimerkiksi lämmittäminen on kallista.
Igor ja Galina Sigajev elelevät omakotitalossa entisessä Kyyrölässä. Pöytään riittää tarjottavaa, mutta esimerkiksi lämmittäminen on kallista.
Larisa Nikolajevna (vas.) ja Raisa Aleksandrovna pitävät kotipaikkaansa,  entistä Valkjärveä, paratiisimaisena.
Larisa Nikolajevna (vas.) ja Raisa Aleksandrovna pitävät kotipaikkaansa, entistä Valkjärveä, paratiisimaisena.

Venäjällä hauras eläkejärjestelmä

Venäjällä keskimääräinen vanhuuseläke on nyt 13 600 ruplaa eli reilut 220 euroa. Sotainvalideilla ja Suuren isänmaallisen sodan 1941–1945 veteraaneilla on parhaat eläkkeet, keskimäärin 30 000 ruplaa eli noin 490 euroa.

Eläkeläisten asema parani huomattavasti vuonna 2009, kun eläkkeitä nostettiin keskimäärin 14 prosenttia suhdannepoliittisista syistä. Viimeksi helmikuun alussa eläkkeet nousivat 5,4 prosentilla inflaation vuoksi.

– Poliittisesti eläkeläiset eivät ole unohdettuja, arvioi Aleksanteri-­instituutin johtaja Markku Kivinen.

Venäjän eläkejärjestelmässä on kuitenkin paljon epävarmuustekijöitä kuten alhainen eläkeikä: naisilla 55 vuotta ja miehillä 60. Asiantuntijoiden mielestä eläkeikää pitäisi nostaa, mutta kansalaisten jyrkän vastustuksen vuoksi asia ei ole edennyt.

Miesten odotettavissa oleva elinikä on Maailmanpankin mukaan vain 65 vuotta, joten eläkkeelläoloaika jää lyhyeksi. Naisten eliniänodote taas on 76 vuotta. Eläkeläisten sukupuolijakauma onkin varsin vääristynyt.

Venäjä alkoi 2002 rakentaa valtion eläkerahaston rinnalle yksityisistä eläkerahastoista koostuvaa järjestelmää. Rahastojen talous kuitenkin petti, ja moni niistä on jo lopettanut toimintansa.

– Ihmiset luottavat vain valtiollisiin rahastoihin, joihin ei ole kolmeen vuoteen peräkkäin ole kerätty rahaa. Se tarkoittaa, että työssä olevat sukupolvet maksavat eläkkeet, Kivinen sanoo.

Venäjän eläkejärjestelmä on siis edelleen monin tavoin varsin hauras.

– Järjestelmä on sisäisesti haavoittuvainen, mutta mitään äkillistä romahdusta 1990-luvun alun tapaan ei ole näköpiirissä, arvioi Kivinen.