pääkirjoitus

Kelpaahan se, kunhan saa olla kunnossa

Sain viime vuoden loppupuolella nimelläni osoitetun kirjeen työnantajaltani ­kotiin. Se sisälsi eläkeuudistuksesta kertovan esitteen. Voin valehtelematta sanoa, että ­vasta siinä vaiheessa tajusin ensimmäistä kertaa, että kuulun eläkeikää lähestyvään ­väestöryhmään. Minä, hädin tuskin aikuiseksi kasvanut!

Se kyllä oli naurattanut jo pari vuotta sitten, kun esimieheni kiusoitteli ­minua syntymäpäiväni kunniaksi eläkeputken pään häämöttämisestä – siis jos olisimme eläneet 1980-luvulla. Nauratti siis siksi, että onko Suomessa voitu vielä tuolloin olla niin lyhytnäköisiä, että ihmisiä ajetaan eläkkeelle niin ­nuorena.

Tänä vuonna voimaan tullut eläkeuudistus laittoi eläkeiän alarajan ­kipuamaan ylöspäin. Tietenkään muutos ei ollut läheskään kaikkien mielestä mukava ja vastustusta oli ilmassa, mutta jotenkin vaan ­järkevät suomalaiset muutoksen nielivät.

Kun tutkimme Kelan kanssa suomalaisten käsityksiä eläke­uudistuksesta, piti suurin osa vastaajista eläkeiän sitomista elinajan pituuteen yleisesti oikeudenmukaisena. Samassa tutkimuksessa kävi ilmi lisäksi, että korkea koulutus ja hyvä terveydentila lisäävät todennäköisyyttä olla korkeamman eläkeiän kannalla.

Tutkimuksen mukaan melko yleisesti ymmärretään, että työnteon ­jatkamisesta alimman eläkeiän jälkeen palkitaan paremmalla eläkkeellä.

Suomen rajan itäpuolella asiat ovat toisin: naisten eläkeikä on 55 vuotta ja miesten 60 vuotta. Yleisesti tiedetään, että eläkeikää pitäisi nostaa muiden maiden tavoin, mutta kansalaisten vastustus on estänyt uudistuksen. Toisaalta venäläiset pitävät aika itsestään selvänä, että eläkkeellä käydään töissä, muuten ei selvitä.

Usein oman maan asiat näyttäytyvät toisenlaisessa valossa heti, kun niihin ottaa etäisyyttä. Ei tarvitse sortua äitelään omakehuun, jos vaikkapa naapurimaan perspektiivistä arvioi suomalaisen eläketurvan vähintään ­kohtuulliseksi. Se tuo valtaosalle turvatun vanhuuden, jota voidaan pitää onnellisuuden perusedellytyksenä.

Ei mitään luksusta, ei mitään ihmeellisen anteliasta, ei mitään sen kummempaa – eihän tämä työssäkäyntikään sellaista ole, mutta mainiosti kelpaa. 

Kati Kalliomäki

päätoimittaja

Työeläkelehti.fi

Twitter: @KatiKalliomaki