kolumni

Tilastojen ihanuus ja kirous

Eläkejärjestelmissä tilastot ovat kaiken a ja o. Miten muuten voitaisiin saada luotettavaa tietoa esimerkiksi eläkkeensaajien toimeentulosta tai hahmottaa työurien pituuden kehitystä?

Tilastoihin vedotaan usein. Harvalla kuitenkaan on tarkkaa käsitystä tilastotiedon luonteesta.

Tilastotieto on luokittelevaa tietoa. Tilastojen tekeminen vaatii kategorioiden muodostamista. Esimerkiksi työllisyyttä ja työttömyyttä voidaan tutkia määrittelemällä kategorioita, kuten kokoaikaisesti työssäkäyvä, osa-aikaisesti työssäkäyvä ja työtön työnhakija. Ihmiset jaotellaan tilastoissa näihin kategorioihin esimerkiksi kyselyvastausten tai rekisteritietojen avulla.

Tilastotieto on myös yleistävää tietoa. Tilastoilla pyritään tavallisesti hahmottamaan kokonaiskuvia ja niiden muutosta. Tämä vaatii tilastojen keräämistä­ säännöllisin väliajoin.

Vanha hokema rinnastaa tilastot valheisiin. Hokemassa on eräässä mielessä perää. Maailma on aina tilastomaakarin kategorioita monimutkaisempi. Kaikkea ei voi kategorisoida, eikä kaikkia kategorioita voida tutkia samalla kertaa. Kaikki luokittelevasta tiedosta tehdyt tulkinnat ja kokonaiskuvat ovat väistämättä yksinkertaistavia.

Jos esimerkiksi väitetään tilastoihin vedoten työllisyystilanteen kohentuneen, voi päätelmä perustua osa-aikaisesti työssäkäyvien kategorian osuuden kasvamiseen ja työttömien osuuden vähentymiseen. Väite minkään kohentumisesta kuulostaa lähinnä absurdilta, mikäli tämä tarkoittaa alipalkattua ja epävarmaa työtä tekevien osuuden tai kokonaan työvoiman ulkopuolelle pudonneiden määrän lisääntymistä.

Luotettavat tilastot eivät valehtele, mutta ne eivät myöskään voi kertoa koko totuutta. Tilastot kertovat aina vain osatotuuden. Tieteessä tilastoihin ja niiden tulkintaan suhtaudutaankin aina epäillen. Jokainen luokittelu ja sen taustalla oleva teoria keskustellaan läpi ja jokainen tulkinta syynätään perusteellisesti ennen kuin asioista voidaan sanoa mitään.

Tilastot eivät kuitenkaan ole tieteen yksinoikeus. Tilastotieto on aina ollut hallitsijan tietoa. Tilastoja­ käytetään tavallisesti muodostamaan maailmasta sellaista kuvaa, jonka avulla voidaan hahmottaa, mitä tapahtuu, kun yhtä tai toista muuttujaa sörkitään. Tilastojen kerääminen yleistyi aikanaan, koska niiden avulla voitiin tehostaa tehdastyön prosesseja, markkinoida tuotteita massoille ja suunnitella valtion verotusta.

Tilastot harvoin tavoittavat ihmisten omia kokemuksia. Tilastopuhe kohtelee ihmisiä pahimmillaan vain massan osina tai laboratoriorottina. Ei siis ihme, että viime vuosina vahvistunut eliitinvastainen poliittinen liikehdintä on usein hyökännyt tilastoja vastaan. Varsinkin Donald Trump on suhtautunut tilastoihin välinpitämättömästi tai leimannut ne suoraan valheiksi. Tätä on esiintynyt valitettavasti myös kotimaisessa eläkeaktivismissa.

Tilastot ovat tarpeellisia maailman ymmärtämiseksi ja muuttamiseksi kohti parempaa. Mutta tilasto ei koskaan ole koko totuus – korkeintaan hallitsijan koko totuus hallittavistaan. Politiikassa ja liiketoiminnassa on hyvä muistaa, ettei ihmiselle tule puhua tilastokieltä, mikäli häntä haluaa kunnioittaa ja ymmärtää yksilönä.

Ville-Pekka Sorsa

Kirjoittaja työskentelee johtamisen ja organisaatioiden apulaisprofessorina Hankenilla.