reportaasi

Mymmeleiden

TAVARATAIVAS

Kymmenen vuotta sitten Irmeli Ahola teki keräilyharrastuksestaan työn. Nyt on aika myydä osto- ja myyntiliikkeen varasto, luopua elämäntyöstä ja siirtyä eläkkeelle.

Teksti Antti Karkiainen Kuvat Kai Widell

Hieman Sörnäisten metroasemalta länteen, Helsinginkadun eteläpuolella sijaitsee pieni ympyränmuotoinen puistoaukio. Harjutorilla avainta osto- ja myyntiliike Kekon lukkopesässä kääntää Irmeli Ahola.

– Aukioloaikoina olen täällä kuin tatti, sairasteluun ei ole varaa, helsinkiläisyrittäjä Ahola naurahtaa ja laittaa kurkkukarkin suuhunsa.

Sisällä Harjutorin kivijalkamyymälässä hyllyt notkuvat kotimaista laatukeramiikkaa ja -lasia: Tapio Wirkkalaa, Kaj Franckia ja sen sellaista. Ylähyllyltä löytyy Essi Renvallin kipsipatsaita, mutta pääpaino on arjen käyttötavarassa.

– Olen allerginen kristallikruunuille ja sieville figuureille. Mitä funktionaalisempi, sen parempi, yrittäjä linjaa.

Hän on hyvällä tuulella, vaikka hiihtolomaviikko on ollut hiljainen. Yrittäjyys opettaa kestämään välillä pitkiäkin kausivaihteluja. Pian ne päättyvät ja lopullinen kausi alkaa: Ahola on jäämässä eläkkeelle.

– Jäisin vaikka heti, jos joku tekisi kohtuullisen könttätarjouksen varastosta. Toistaiseksi tarjoajat eivät ole ymmärtäneet, että en ole rahapulassa. Olen jäämässä eläkkeelle, ja tiedän tavaran arvon.

Yrittäjän huoli eläkkeistä

Yrittäjänä Ahola on poikkeus, hän on huolehtinut hyvin eläkkeestään. Eläketurvakeskuksen tuoreen raportin mukaan suurin osa yrittäjistä alivakuuttaa itsensä.

Vuonna 2014 yrittäjäeläkkeen perustana oleva työtulo oli keskimäärin vain 70 prosenttia yritystoiminnan verotettavasta ansiotulosta.

Suomalainen yrittäjä ansaitsee keskimäärin 27 100 euroa vuodessa. Vastaavasti työtulo on keskimäärin 18 700 euroa.

Miesten työtulo suhteessa ansiotuloon on huolestuttavan matala, vain 63 prosenttia. Naiset ovat huolehtineet eläkeasioistaan paremmin: Vaikka naisyrittäjä tienaa miestä vähemmän, hän pitää työtulon euromääräisesti miestä suurempana. Naisen työtulo suhteessa ansioihin on 79 prosenttia.

Tilanne ei yllätä Aholaa.

– Mutta minä olenkin ollut vanha sielu koko ikäni. Lisäksi olen yrittäjäperheestä. Eläkeasiatkin mietin jo aikoja sitten yrittäjäkurssilla. Olen myös ottanut selvää asioista työeläkeyhtiöstä.

Lakisääteisen yrittäjäeläkkeen (YEL) lisäksi Aholalle on kertynyt eläkettä Kekoa edeltävästä elämästä palkansaajana. Kirjanpitäjän neuvosta hän hankki myös vapaaehtoisen yrittäjäeläkkeen pankista.

– Pitkät ulkomaanmatkat ovat jääneet viime vuosina vähemmälle, kun on ollut hiljaisempaa, mutta eläkkeestä olen pitänyt kiinni.

Hyvä niin, sillä yrittäjäeläkettä käsittelevät tilastot ovat karua luettavaa: keskimääräinen yrittäjän kerryttämä YEL-työtulon mukainen työeläke on vain 420 euroa – selvästi alle takuueläkkeen (767 euroa kuukaudessa vuonna 2016) tarjoaman minimiturvan.

Tilanne ei ole niin paha, kun tarkastellaan tyypillistä yrittäjää. Hänelle on Aholan tapaan kertynyt eläketurvaa myös palkansaajana. Käytännössä yrittäjän omaan työuraan perustuva lakisääteinen eläketurva on keskimäärin 1 270 euroa – se on 300 euroa vähemmän kuin palkansaajalla.

– Tuo on minulle tuttu valituksen aihe. En edes kehtaisi kertoa ääneen maksaneeni pienintä mahdollista eläkemaksua.

Keräily on verenperintö

Tutkimusten mukaan joka neljäs ihminen on keräilijä, vielä useampi on kerännyt jotain lapsena.

Näin on tehnyt itse kauppias ja liikkeessä lasimaljakkoa tutkiva eläkeläisrouva Marit Lindgren. Kun koulukaverit keräilivät Beatles-yhtyeen kuvia, Kekon vakioasiakas oli jo perehtynyt suomalaisen keräilylasin maailmaan.

Kauppias kutsuu entistä historianopettajaa leikkisästi mymmeliksi. Sana ei merkitse muumitarinoissa esiintyvää Nuuskamuikkusen äitiä vaan laatutietoista, elämästä nauttivaa vanhaa rouvaa.

– Suomalainen lasi on katoamassa ulkomaille, Lindgren toteaa.

Ahola allekirjoittaa väitteen.

– Lähes puolet liikkeen myynnistä menee jo ulkomaille. Esimerkiksi bränditietoiset japanilaiset hamstraavat nyt suomalaista designlasia. Suomalaiset eivät vielä ole heränneet tähän. Parin vuoden päästä hinnat nousevat.

Aholan mukaan mymmeleiden lisäksi liikkeen vakioasiakkaat voi tyypitellä nuoriin aikuisiin ja bisnesvainuisiin vanhoihin herroihin. Yleensä vanhat ovat myymässä ja nuoret ostamassa tavaraa.

Trendikkään Kallion kaupunginosan keskiluokkaistuminen ei ole lisännyt Kekon myyntiä.

– Kivijalkakaupat tekevät kuolemaa, ala on siirtymässä nettiin. Itse en ole jaksanut lähteä nettikauppaan, vaikka tiedän että saisin lisättyä myyntiä huomattavasti.

Yrittäjä jatkaa pidempään

Vaikka Ahola on yrittäjäperheestä, hän taisteli pitkään kauppiaaksi ryhtymistä vastaan. Kymmenen vuotta sitten, 53-vuotiaana, työllistyminen tekstiilisuunnittelijan papereilla ei kuitenkaan onnistunut, ja ajatus omasta osto- ja myyntiliikkeestä alkoi houkuttaa.

– Minulle tärkeintä on ollut kierrättäminen ja uskollisen asiakaskunnan luominen. Olen kasvattanut monta vakio-ostajaa myyjäksi, kertonut heille mikä on arvokasta ja mitä kannattaa tarjota.

Ahola on jo ylittänyt alimman vanhuuseläkeiän, 63 vuoden rajapyykin. Se on tyypillistä yrittäjille: suurin osa palkansaajista siirtyy eläkkeelle heti, kun se on mahdollista, mutta yrittäjä jatkaa keskimäärin puoli vuotta pidempään.

Vuonna 2014 yrittäjän työuran pituus oli 39 vuotta, palkansaajalla se oli pari vuotta lyhyempi.

– En ymmärrä, miksi jotkut pitävät kynsin hampain kiinni yrittäjyydestä. Onhan elämässä paljon muutakin. Vanhempanikin sanoivat aikoinaan, että työuran aikana kerätyistä hedelmistä pitää nauttia vielä kun voi.

Tärkeintä on käyttöarvo

Stetsoniin, huiviin ja mustaan palttooseen sonnustautunut mies hypistelee puusta tehtyjä elegantteja ottimia.

– Ajattelin ottaa nämä ihan tällaiseen paahtoleipä paahtimesta -tyyppiseen käyttöön, Tapio Riihimäki kertoo ja naksuttelee löytöään.

Hän nauttii kauniista esineistä. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin suunnittelija ei kuitenkaan tunnustaudu hamsteriksi, vaikka vaimo on jo sen suuntaista vihjaillutkin.

– Tärkeintä on käyttöarvo. En myy tavaroita eteenpäin, vaan ostan arjen käyttöesineitä. Meillä on esimerkiksi noita Iittalan Jussi-laseja paljon.

Ahola käärii puotipaperiin Tapio Wirkkalan suunnittelemaa lasimaljakkoa. Sen ja ottimien lisäksi Riihimäki ostaa vielä padan ja peltirasian.

– Täytyy salakuljettaa nämä vähitellen kotiin, ettei vaimo huomaa.

Luopuminen ei ole vaikeaa

Jos Ahola ei saa metsästämäänsä kohtuullista tarjousta, hän jatkaa kauppiaana, mutta vain kesään asti. Silloin miesystävä jää eläkkeelle ja pariskunta muuttaa takaisin kotiseudulleen Kuopioon.

– Luopuminen, se ei todellakaan ole vaikeaa, Ahola sanoo ja hymyilee kuin ihmettelisi kysymyksen mielekkyyttä.

– Varsinkin näin vanhemmiten ymmärrän, että tavara on tavaraa. Ei se ole tärkeää tai yrittäjästatus. Sitä paitsi miesystäväni tytär hommasi juuri Nizzasta asunnon ja vihjasi että tulkaa kylään.

(Toim. huom. Ahola sulki liikkeensä jo keväällä.)

Lähde: Yrittäjien lakisääteinen eläketurva. Eläketurvakeskuksen raportteja 10/2015. Toim. Janne Salonen.

Keski-ikäinen mies tyypillinen yrittäjä

Suurin osa 364 000 yrityksestä työllistää alle kymmenen henkilöä. Valtaosa yrittäjistä työskentelee yksin yrityksessään.Vain joka kolmas yrityksistä palkkaa ulkopuolisia työntekijöitä.Yli puolet Suomen pienistä ja keskisuurista yrityksistä sijaitsee Etelä-Suomessa. Eniten yrityksiä on palvelualoilla.

Suomalainen yrittäjä on keskimäärin 46-vuotias mies, jolla on perus- tai keskiasteen koulutus. Korkea koulutus on harvinainen sekä uusien että pitkään yrittäjänä toimineiden joukoissa. Naisyrittäjät ovat tavallisesti miehiä korkeammin koulutettuja.

Mielenkiintoista on myös se, että yrittäjätaustaisten henkilöiden elinikä on keskimäärin 77 vuotta, kun koko väestössä vastaava luku on 75 vuotta.

Lähde: Suomen Yrittäjät, Eläketurvakeskus

Irmeli Ahola

Kuka?

Irmeli Ahola

Ikä: täyttää kesällä 64 vuotta.

Koulutus: yrittäjä, Kauppahuone Keko

Työ: artenomi.

”Kivijalkakaupat tekevät kuolemaa, ala on siirtymässä nettiin”, sanoo kauppias Irmeli Ahola.
”Kivijalkakaupat tekevät kuolemaa, ala on siirtymässä nettiin”, sanoo kauppias Irmeli Ahola.
Marit Lindgren on harrastanut keräilyä jo 50 vuotta.
Marit Lindgren on harrastanut keräilyä jo 50 vuotta.
Monista vakioasiak­kaista on tullut ystäviä vuosien mittaan.
Monista vakioasiak­kaista on tullut ystäviä vuosien mittaan.
”Ajattelin ottaa nämä tällaiseen paahtoleipä paahtimesta tyyppiseen käyttöön” kertoo Tapio Riihimäki.
”Ajattelin ottaa nämä tällaiseen paahtoleipä paahtimesta tyyppiseen käyttöön” kertoo Tapio Riihimäki.

Yrittäjä maksaa itse eläketurvansa

Yrittäjän eläke määräytyy eläkeyhtiölle ilmoitetun YEL-vuosityötulon perusteella. Työtulon määrän mukaan karttuu eläkettä. YEL-vakuutusmaksua yrittäjä maksaa noin neljänneksen työtulosta.

Vuosityötulon ylittäessä 7 557,18 euroa on vakuuttaminen lain mukaan pakollista. Mutta näin alhaiselle tasolle määritelty maksu ei tuo yrittäjälle edes takuueläkkeen suuruista eläketurvaa. Yläraja YEL-työtulolle on 171 625 euroa.

Käytännössä eläkeyhtiön pitää vahvistaa yrittäjän työtuloksi euromäärä, joka vastaa yrittäjän työpanoksen arvoa. Työtulon oikeaa tasoa voi arvioida sen vuosipalkan perusteella, mitä pitäisi maksaa, jos työtä suorittaisi vastaavan ammattitaidon omaava palkkarenki, työntekijä.

Yrittäjä tilittää eläkeyhtiölle vakuutusmaksunsa: alle 53-vuotiaana 23,6 prosenttia ja 53 vuotta täytettyään 25,1 prosenttia YEL-työtulosta. Maksut yritys vähentää verotuksessa yrityksen tuloksesta.

Myös sairauspäiväraha sekä perhe-etuudet määräytyvät yrittäjälle vahvistetun YEL-työtulon perusteella. Jo 12 420 euron työtulolla yltää työttömyysturvan piiriin. Yhtä lailla yrittäjän vapaaehtoisen työtapaturmavakuutuksen korvaukset kytkeytyvät työtuloon. Enemmästä karttuu enemmän. Lähde: Eläketurvakeskus

Anne Iivonen