TAPASIMME

 Juho Saaren

Perusturvan kokonais­uudistusta valmistelevan Toimi-hankkeen selvityshenkilönä Juho Saari pohtii sosiaaliturvan ­uudistamista eriarvoisuuden näkökulmasta.
Perusturvan kokonais­uudistusta valmistelevan Toimi-hankkeen selvityshenkilönä Juho Saari pohtii sosiaaliturvan ­uudistamista eriarvoisuuden näkökulmasta.

Sosiaalipolitiikan

IKAROS

Professori Juho Saari tunnetaan esimerkiksi yksinäisyyttä ja huono-osaisuutta käsittelevistä tutkimuksistaan. Vapaa-ajallaan hän pohtii yhtä Suomen tunnetuimmista ­murhamysteereistä.

teksti sirkku aalto | kuvat vesa laitinen

Tällä miehellä on tutkijan mieli, eikä se lepää vapaa-ajallakaan. Haastattelu sosiaali- ja terveyspolitiikan professorin Juho Saaren kanssa on kestänyt vasta vartin, kun hän on uppoutunut kertomaan harrastuksestaan – tutkimisesta.

Yksinäisyyttä, huono-osaisuutta ja hyvinvointivaltiota työkseen tutkinut Saari aloitti vuodenvaihteessa Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan dekaanina eli johtajana.

Viime aikoina Saari on tutkinut harrastuksenaan 1950-luvun pieniä, mutta yhteiskunnallisilta vaikutuksiltaan suuriksi kasvaneita tapahtumia. Sellainen on Saaren tämänhetkinenkin harrastus eli isojokelaisen Kyllikki Saaren murha toukokuussa 1953.

Juho Saari ei ole sukua Kyllikille, eikä hän aio ratkaista tämän murhaa. Tapaus kiehtoo Saarta yhteiskunnallisena ilmiönä.

Saarella on käytössään murhan valtava esitutkinta-aineisto. Se sisältää muun muassa noin 900 poliisille ilmoitettua unta ja usko­musta.

Saari on aiheesta selvästi innoissaan.

– Miksi sadat suomalaiset näkevät unta Kyllikki Saaren murhasta?

– Toisin sanoen minua kiinnostaa, miksi me muistamme rikoksen ja miten kollektiivinen muisti on kuljettanut sitä tähän päivään asti, Saari jatkaa.

Sitten Saari vastaa kysymyksiinsä itse. Hänen mukaansa Kyllikki Saaren murha oli ensimmäinen Suomessa laajalti levinnyt murhamysteeri. Tähän vaikutti se, että tiedotusvälineiden kehityksen myötä uutinen oli laajasti useissa lehdissä.

Hän arvelee, että tapausta ovat painaneet suomalaisten mieliin myös Kyllikin hautajaisista aikanaan tehty elokuva ja tapauksen pohjalta kirjoitettu romaani. Lisäksi murhaan liitetyt hahmot ja yksityiskohdat, kuten ruumiin löytyminen männyntaimella merkatusta suohaudasta, ovat tuoneet tapaukseen myyttisiä piirteitä.

Saari hymähtää.

– Tämä on sellaista, joka piristää minun arkeani.

Jos Saaren vapaa-aika kuluukin vanhaa murhamysteeriä pyöritellessä, niin hänen työarkeaan ovat viime aikoina olleet esimerkiksi sosiaaliturvan uudistamiseen liittyvät kysymykset. Saari toimii muun muassa perusturvan uudistamista valmistelevan Toimi-hankkeen selvityshenkilönä.

Hanke valmistelee seuraavalle hallitukselle vaihtoehtoja sosiaaliturvan uudistamiseksi. Sosiaaliturvan uudistamista on veikkailtu yhdeksi seuraavan hallituksen keskeisistä tehtävistä. Sosiaaliturvan uudistamista on perusteltu sillä, ettei nykyinen sosiaaliturva istu sirpaloituvaan työelämään ja vaihtuviin elämäntilanteisiin.

Monet kansalaiset ja päättäjät pitävät nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää monimutkaisena tilkku­täkkinä, jossa vaikkapa työtön voi jumiutua byrokratia- tai kannustinloukkuun.

Uudistuksen selvityshenkilönä Saarella on selkeä näkemys uudistuksen lähtökohdista. Kaikille maksettavasta vastikkeettomasta perustulosta on puhuttu julkisuudessa paljon, mutta Saaren mukaan se ei ole todennäköisin vaihtoehto.

Syynä on se, että tällä haavaa suurimmat puolueet kannattavat sosiaaliturvamalleissaan syyperusteista – siis esimerkiksi työttömyyteen tai sairauteen perustuvaa – sosiaaliturvaa.

Viimeaikaisten puoluekannatusmittausten kolmanneksi suurimman puolueen eli keskustan sosiaaliturvamalli oli vielä vuodenvaihteessa hämärän peitossa. Saaren käsitys on, että keskusta on tiukan paikan tullen kuitenkin enemmän perusturva- kuin perustulopuolue.

– Toimeenpanokelpoisempi tie on syyperustaisten ja tasamääräisten etuuksien yhteensovittaminen, hän uskoo.

Eri etuuksia yleistueksi tai -turvaksi niputtavia sosiaaliturvamalleja ovat esitelleet esimerkiksi kokoomus ja SDP. Vähimmäisetuuksien paketoimista yhdeksi perusturvalaiksi ehdotti viime vuonna pääministeri Juha Sipilän asettama eriarvoisuustyöryhmä, jonka puheenjohtaja Saari oli.

Mitä hyötyä eri etuuksien niputtamisesta olisi?

Tukea hakevan ei Saaren mukaan tarvitsisi tietää, miltä luukulta ja mitä tukea hänen pitää hakea, sillä tuen syyn määrittely olisi Kelan kontolla. Esimerkiksi mielenterveyspotilaan ei tarvitsisi pohtia, onko hän työtön vai sairas.

– Näin mielen laajakaistalta vapautuu tilaa järkevämpään toimintaan kuin Kelan kanssa suhmurointiin, hän sanoo.

Tulevat hallituspuolueet pääsevät Saaren mukaan todennäköisesti yhteisymmärrykseen siitäkin, että etuuksien pitää kannustaa ihmisiä palkkatyöhön ja että etuudet ovat yksilökohtaisia, jolloin esimerkiksi puolison tulot eivät vaikuta niihin.

Erimielisyyttä voi sen sijaan syntyä siitä, kuinka vastikkeellisia etuuksista tehdään. Voiko vapaaehtoistyötä tekemällä tai opiskelemalla saada suurempaa etuutta kuin olemalla jouten? Vai tarkoittaako etuuden saaminen velvoitetta osallistua vaikkapa jollekin kurssille?

Kysymykset jäävät tulevien hallituskumppaneiden ratkottaviksi. Saari antaa heille muutaman neuvon:

Sosiaaliturvan uudistamisessa on syytä edetä vaiheittain. Ensin olisi tarpeen paneutua siihen, että etuuden saajan kannattaisi aina ottaa lyhytaikaistakin työtä vastaan ja että esimerkiksi keikkatyön vastaanottaminen ei viivästyttäisi työttömyysetuuksien maksamista.

Vasta tämän jälkeen olisi Saaren mukaan syytä pohtia sitä, millä perusteilla etuudet määräytyvät ja mistä rahat etuuksiin kaivetaan.

Poliitikkojen evästäminen ei ole Saarelle uutta, sillä hän on urallaan työskennellyt paitsi tutkijana, myös sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehenä. Hän kokee urallaan olleensa kreikkalaisesta mytologiasta tutun Ikaroksen haasteen edessä.

Antiikin tarussa Ikaroksen siivet oli tehty sulista ja vahasta. Niillä olisi pitänyt varoa sekä liian korkealla että liian matalalla lentämistä.

– Olen aina yrittänyt hakea tasapainoa, jotta en ole liian lähellä päätöksentekoa. Tällöin siivet sulavat ja tutkijoiden itsenäisyys kyseenalaistuu, Saari pohtii.

– Toisaalta en halua olla liian matalalla tekemässä selvityksiä, jolloin tehtäväksi rajoittuu taulukoiden tuottaminen ilman sen suurempaa teoreettista pohdintaa tai metodista reflektiota, Saari sanoo.

Ensi vaalikauden iso kysymys

Ikääntyvän väestön politiikka on Juho Saaren mukaan seuraavan vaalikauden iso kysymys. Miten ikäihmisille pystytään maksamaan eläkkeet ja heidän tarvitsemansa palvelut, kun työikäisten joukko supistuu ja lapsia syntyy aiempaa vähemmän?

Yhtälöä vaikeuttaa professori Saaren mukaan se, että maksussa olevia työeläkkeitä ei voi pienentää. Näin siksi, että perustuslakivaliokunta on katsonut työeläkkeet perustuslaissa tarkoitetuksi omaisuudeksi.

– Kun julkisia menoja ei voi loputtomasti kasvattaa tulopohjien ja kannustavuuden vuoksi, työeläkemenojen kasvu tuo niukkuutta järjestelmän muihin osiin, kuten pitkälti valtion ja kuntien rahoituksessa oleviin sosiaalipalveluihin, Saari sanoo.

– Pohdittavaksi nousee myös, miten voimme maksaa eläkkeet ja samalla panostaa tuleviin sukupolviin, hän sanoo.

Ikääntyvät tarvitsevat esimerkiksi hoiva-, asumis- ja terveyspalveluita. Palveluiden kuuma peruna on se, missä määrin ne maksetaan yhteiskunnan varoista.

– Kun ihmiset ovat maksaneet veroja ikänsä, he odottavat saavansa niillä palveluita. Samalla toiset ovat säästäneet ja toiset tuhlanneet varojaan. Onko silloin oikein, että palvelujärjestelmä imaisee omaisuuden niiltä, jotka ovat elämänsä aikana säästäneet, Saari pohtii.

Sirkku Aalto

Professori Juho Saari muuttaa yksinäisyyden tapaiset ilmiöt ensin tutkimuskohteiksi.  Kun Saari on ymmärtänyt ilmiöstä jotakin, hän muuttaa ilmiön yhteiskunnalliseksi ­kysymykseksi.

KUKA?

Juho Saari

Ikä: 51 vuotta

Koulutus: Valtiotieteiden tohtori

Työ: Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan dekaani. Toimivapaalla sosiaali- ja terveyspolitiikan professorin tehtävästä.

Harrastukset: Tutkiminen ja kuljeskelu.

Professori Juho Saari matkusti tapaamisesta toiseen raitiovaunulla tiukahkosta aikataulusta huolimatta.
Professori Juho Saari matkusti tapaamisesta toiseen raitiovaunulla tiukahkosta aikataulusta huolimatta.

”Olen aina yrittänyt hakea tasapainoa, jotta en ole liian lähellä päätöksentekoa.”

Uutta kolumnistia kiehtoo, miksi sokea työllistyy

Miten huonoista olosuhteista voi nousta? Entä miten niukkuus vaikuttaa ihmiseen? Esimerkiksi tällaiset teemat kiinnostavat Työeläke-lehden uutta kolumnistia Juho Saarta.

– Minua kiehtovat paitsi pienet asiat yhteiskunnan peilinä, myös kollektiiviset ilmiöt. Esimerkiksi se, miksi paisuttelemme jostakin pienestä asiasta tavattoman ison tai miksi kärjistämme turhaan, Saari jatkaa.

Esimerkkinä kärjistämisestä Saari mainitsee suomalaista hyvinvointivaltiota koskevan kriisipuheen.

– Hyvinvointivaltio on kommentoijien mukaan ollut perusteettomassa kriisissä yhä uudestaan kaikilla vuosikymmenillä 1950-luvulta lähtien, mutta kummasti paatti on pysynyt pinnalla.

Saari kuvailee itseään uteliaaksi ihmiseksi, jota kiinnostavat ongelmia enemmän tekijät, jotka mahdollistavat onnistumisen.

– Opin mieluummin siitä, miksi sokea työllistyy kuin siitä, miksi hän ei työllisty, Saari sanoo.

Työeläkejärjestelmää on hänen mielestään syytä tarkastella osana laajempaa kokonaisuutta, hyvinvointivaltiota.

– Järjestelmästä löytyy varmasti tapauksia ja yksityiskohtia, jotka kertovat suomalaisesta yhteiskunnasta merkittäviä asioita.

Sirkku Aalto

Tukea hakevan ei tarvitsisi tietää, miltä luukulta ja mitä tukea hänen pitää hakea.