KIRJAKRITIIKKI

Etualalla kirjan toimittanut Eläketurvakeskuksen johtaja Mikko Kautto ja hänen takanaan toimitusjohtaja Jukka Rantala.
Etualalla kirjan toimittanut Eläketurvakeskuksen johtaja Mikko Kautto ja hänen takanaan toimitusjohtaja Jukka Rantala.

Painava lukupaketti eläkerahastoista

kirja-arvostelu ville-pekka sorsa

Julkisessa keskustelussa elää ihmeellisiä uskomuksia työeläkerahastoista ja niiden käyttötarkoituksista. Joillekin eläkerahastot näyttäytyvät rahakasana, jota ei käytetä eläkkeiden maksuun, toisille kelvottomina sijoittajina, joiden suorituskyvyn kuka tahansa kotisijoittaja pystyisi ylittämään.

Todellisuudessa toki työeläkkeet maksetaan osittain sijoitustuotoista, eivätkä sijoitustuotot ole alkuunkaan huonot, kun huomioidaan eläkevarallisuuden erityisluonne ja sijoitussäännöt.

Eläkkeiden rahastointi ei ole yksinkertaista puuhaa, minkä vuoksi virheellisiä käsityksiä esiintyy taajaan.

Työeläkekirjallisuudesta on tähän asti puuttunut eläkerahastoja käsittelevä suomenkielinen perusteos, joka tarjoaisi selkeän kuvan ja auttaisi lisäämään ymmärrystä hankalasta aiheesta.

Mikko Kauton toimittama, Eläketurvakeskuksen 2019 julkaisema teos Työeläkevarat ja eläkkeiden rahoitus pyrkii täyttämään tämän aukon.

Teos on luonteeltaan pitkään työeläketurvan tutkimuksen parissa työskennelleiden asiantuntijoiden kirjoittama artikkelikokoelma, jonka viidessä luvussa tarkastellaan rahastoinnin asemaa ja merkitystä eläkejärjestelmissä. Teoksessa pohditaan myös monia ajankohtaisia teemoja väestöennusteesta indeksimuutoksien kautta sijoitusriskien kasvattamiseen.

Kirjan fokus on yleisemmin lähinnä Suomen työeläkejärjestelmän kannalta keskeisissä teemoissa.

Laajimpia näkökulmia teoksessa edustavat Kauton kirjoittama johdantoluku sekä Mika Vidlundin ja Antti Mielosen eläkerahastojen hallinnoinnin kansainvälinen vertailu.

Reijo Vanteen luku rakentaa eläkkeen idean­ taloustieteellisesti yksilön elinkaaren näkökulmasta sekä pohtii rahastoinnin roolia tässä ideassa. Ismo Risku tekee samaa eläkejärjestelmätasolla.

Jukka Lassilan ja Tarmo Valkosen kirjoittama luku tarkastelee eläkerahastojen kehityksen erilaisia skenaarioita.

Kirjan merkittävin vahvuus on rahastoinnin ja eläkejärjestelmän eri piirteiden yhteyksien valottaminen. Yleisin lähtökohta valottamiselle on vertailu.

Teoksessa vertaillaan muun muassa erilaisia rahoitusmekanismeja, hallintomalleja ja tulevaisuusskenaarioita, joiden avulla voidaan havainnollistaa rahastoinnin mekanismeja varsin selkeästi.

Kuten usein on tapana käydä, on teoksen suurin vahvuus samalla sen heikkous. Teoksessa eläkerahastoja pohditaan yksinomaan eläkkeiden rahoituksen ja eläkejärjestelmien näkökulmasta. Tätä voidaan pitää perusteltuna normatiivisista syistä – eläkerahastoja tulisi epäilemättä pohtia eläkkeiden rahoituksen näkökulmasta.

Näkökulma on kuitenkin rajoittunut eläkejärjestelmänikkareiden, vakuutusmatemaatikoiden ja ekonomistien maailmankuvaan. Nämä jättävät aiheen tiimoilta myös merkittäviä aukkoja.

Näistä suurin on sijoitustoiminnan kuvauksen pintapuolisuus. Teos keskittyy kuvaamaan rahastojen allokaatio- ja hallintorakennetta ja sääntelyä, eikä anna kattavaa kuvaa sijoittamisesta käytännön toimintana, vaikka juuri sijoitustoiminta on usein julkisen keskustelun hampaissa.

Toinen puute on, ettei näkökulma anna kattavaa ymmärrystä eläkerahastojen historiasta ja politiikasta.

Nykytutkimuksen valossa eläkkeiden rahoitustarpeet selittävät vain osan päätöksistä rahastoida eläkkeitä tai muuttaa rahastointia. Rahastoja on otettu käyttöön monenlaisista ideo­logisista tai valtapoliittisista syistä.

Suomessakin monet rahastoinnin muutokset ovat perustuneet myös muihin syihin kuin eläkkeiden rahoitukseen, vaikka niitä olisi silläkin perusteltu. Koko työeläkejärjestelmää oikeutettiin maksajayrityksille rahastoinnin mahdollistaman takaisinlainauksen avulla. Osakesijoituksia taas lisättiin, kun työnantajat pelkäsivät ulkomaisia nurkanvaltaajia rahoitusmarkkinoiden avaamisen jälkeen. Vastaavia esimerkkejä löytyy useita.

Teos tarjoaa kattavan tietopaketin eläkkeiden rahastoinnista, mutta se ei päästä lukijaansa helpolla.

Vaikka teoksen termejä avataan ja määritellään, ei sen lukeminen ole helppoa ilman eläkepoliittisen ja -matemaattisen terminologian aiempaa tuntemusta.

Luvut ovat myös teksteinä hyvin eritasoisia. Jotkut luvuista ovat rautaisen loogisesti rakennettuja ja rajattuja popularisointeja, kun taas toisia luonnehtii yhdistelmä tajunnanvirtaa, taloustiedettä ja/tai toistoa.

Työeläkevarat ja eläkkeiden rahoitus, toimittanut Mikko Kautto. Eläketurvakeskus, 2019. 208 sivua.

Ville-Pekka Sorsa

KUKA?

Ville-Pekka Sorsa

Ikä: 36-vuotias

Koulutus: Doctor of ­Philosophy

Työ: Tutkimusjohtaja, ­Helsingin yliopisto

Kiinnostuksen kohteet: ­rahoitusmaailman muutos, eläkepolitiikka ja -hallinto, asiantuntijoiden rooli ­päätöksenteossa.

Kirjanjulkistuksessa Jukka Lassila esitteli väestönäkymiä.
Kirjanjulkistuksessa Jukka Lassila esitteli väestönäkymiä.

Sorsan plussat ja miinukset

+ Kirjan ansiot

Eläkerahastojen luonteen monipuolinen valottaminen ja työeläkejärjestelmän erityislaatuisuuden ymmärryksen lisääminen.

- Kirjan heikkoudet

Rajallinen asiantuntija­näkökulma ja tekstin epätasaisuus.

Suosittelen kirjaa

Eläkejärjestelmätiedon täydennystä kaipaaville, eläkealan tuntijoille sekä eläketalouden ja -matematiikan opiskelijoille.

Työeläkevarat ja eläkkeiden rahoitus

Työeläkevarat ja Eläkkeiden rahoitus. Eläketurvakeskus. Toim. Mikko Kautto.

 Lähempiä tietoja kirjasta ja julkistamistilaisuuden esitysmateriaalit Eläketurvakeskuksen verkkopalvelussa.

 Kirjan voi lukea pdf:nä ­verkossa tai tilata paperi­julkaisu maksutta. Tilaukset edellä ­olevasta verkko-osoitteesta.