minä väitän

Realismia sosiaaliturvauudistukseen

Remontin tarve sosiaaliturva­järjestelmässämme on ilmeinen. Tästä Suomessa on laaja yksimielisyys. Sosiaaliturvauudistusta valmistelevaa taustatyötä on tehty parlamentaarisessa TOIMI-hankkeessa. Tämän lisäksi eduskuntavaaleihin valmistautuvat puolueet ovat julkaisseet toinen toistaan mahtavampia sosiaaliturvamalleja.

Riskinä on, että mahtavien mallien mainostaminen voi estää realistisen sosiaaliturvauudistuksen toteutumisen.

On monta syytä, miksi Suomen sosiaaliturvajärjestelmä kaipaa uudistamista. Väestörakenteen muutos aiheuttaa paineita so­siaaliturvan rahoitukselle. Keskustelu työelämän murroksesta herättää kysymyksen, soveltuuko so­siaaliturvajärjestelmämme tulevaisuuden työelämään. Toisaalta uusi kansallinen tulorekisteri avaa mahdollisuuksia byrokratian purkamiseen ja so­siaaliturvan automatisointiin.

Sosiaaliturvan uudistaminen ei ole tekninen harjoitus, vaan siihen sisältyy merkittäviä arvovalintoja. Siksi on hyvä, että puolueet avaavat omia arvovalintojaan julkaisemalla omia sosiaaliturvamallejaan eduskuntavaalien alla.

Esimerkiksi suhtautumisessa sosiaaliturvan vastikkeellisuuteen on puolueiden välillä merkittäviä eroja. Eroistaan huolimatta puolueiden sosiaaliturva­malleissa on yksi selvä yhteinen piirre – ne ovat kaikki mahtavia.

Kun lukee puolueiden ja etujärjestöjen sosiaaliturvamalleja, on häviäjiä vaikea löytää. Voittajia sen sijaan löytyy. Perusturvan taso paranee, palveluita on enemmän tarjolla ja työnteosta tulee aina kannattavaa. Näin mahtavia malleja olisi helppo kannattaa, jos ei tietäisi, että ne eivät ole realistisia. Tämä selviää, kun katsoo väestön rakennemuutoksen vaikutuksia sosiaaliturvan rahoituspohjaan. Mallit joissa kaikkien taloudellinen asema paranee, eivät ole julkistalouden näkökulmasta kestäviä.

Sosiaaliturvauudistus on toiveiden tynnyri, joka kaipaa realismin reikiä. Uudistukselta odotetaan muun muassa perusturvan tasokorotusta, kannustinloukkujen purkamista, byrokratian vähentämistä ja palveluiden saatavuuden parantamista.

Näillä kaikilla toiveilla täytetty tynnyri on niin raskas, että sen edistäminen on raahaamista. Riskinä on, että liian korkealle nostetut toiveet voivat hidastaa tai jopa estää realistisen sosiaaliturvauudistuksen etenemisen. Jos odotetaan mallia, jossa kaikki voittavat, on vaikeampaa hyväksyä realistista mallia, josta löytyy myös häviäjiä.

Ristiriita toiveiden ja realismin välillä on tuttua kannustinloukkukeskustelusta. Poliitikot vaativat kannustinloukkujen poistamista, jotta ”työnteko olisi aina kannattavaa”. Näihin toiveisiin tutkijat vastaavat, ettei tähän ole ihmelääkkeitä: kannustinloukkujen poistaminen vaatii joko sosiaaliturvan tason leikkaamista tai julkistalouden tasapainon heikentämistä joko veronkevennyksillä tai menonlisäyksillä.

Tämän jälkeen asia unohdetaan, kunnes hetken päästä seuraava poliitikko tai istuva hallitus herää vaatimaan kannustinloukkujen purkamista. Ainoita voittajia tässä ikiliikkujassa olemme me kannustinloukkututkijat, joiden osaamiselle riittää kysyntää vaalikaudesta toiseen.

Sosiaaliturvaa ei uudisteta hetkessä, vaan kyseessä on useamman vaalikauden vaativa hanke. Siihen tarvitaan parlamentaarista yhteistyötä, yhteistä tietopohjaa ja ennen kaikkea realistisia odotuksia.

Nykyjärjestelmää voidaan parantaa, mutta uudistuksessa tulee olemaan voittajien lisäksi myös häviäjiä. Realistisilla toiveilla lastattu uudistus ei ehkä ole mahtava, mutta se jaksetaan kantaa maaliin asti.

Olli Kärkkäinen

Palstalla vieraileva kirjoittaja ottaa kantaa eläkekeskusteluun.

KUKA?

Olli Kärkkäinen

Ikä: 36-vuotias

Koulutus: KTM, ­taloustieteen ­jatko-opiskelija

Työ: Yksityistalouden ekonomisti Nordeassa.

Sosiaaliturvauudistus on toiveiden tynnyri, joka kaipaa realismin reikiä.