kirja kolahti

Ajattelun rakennustelineillä

Esko Kivisaari viehättyy elämän ratkaisemattomista kysymyksistä.

Vastauksia hän hakee filosofiasta ja aikalaisteoksista.

Vuosisatamme

kauhuskenaario

Kun Aleksijevitš voitti Nobelin, luin heti ainoan häneltä suomennetun Tšernobyl-kirjan. Sitten ruotsiksi kirjat naisten ja lasten sodasta ja Sinkkiarkut, jonka tosin saa jo suomeksi.

Viime syksyllä ilokseni sain käsiini Neuvostoihmisen lopun. Siinä Aleksijevitšin kirjoittaa vahvaa dokumenttia meille kuitenkin niin vieraasta neuvostomaailmasta. En voinut olla mietiskelemättä, millainen meidänkin viime vuosisatamme olisi toisissa oloissa ollut.

Kirja perustuu haastatteluihin, dokumentaarisiin lyhyisiin kuvauksiin. Eniten niissä kolahtaa naisten kohtalo.

Svetlana Aleksijevitš, Neuvostoihmisen loppu – kun nykyhetkestä tuli second handia, Tammi, 2018.

Rovelli laajentaa

ymmärrystä

Tärkein tulos nykyhetken parhaasta hiukkaskiihdyttimestä, oliko se Higgsin bosoni? Rovelli uskaltaa olla toista mieltä – tärkeämpää on se, mitä ei ole löytynyt.

Gravitaation selittämisessä silmukkakvanttigravitaation nimeä kantavalle rakennelmalle Rovelli antaa kohtuullisen ymmärrettävän kuvan. Siinä etäisyyskin on olemassa tietyn kokoisina palasina, ei jatkuvana suureena.

Luonto on ihmeellinen kokonaisuus. Odotettavissa taitaa olla vielä muitakin ihmeellisyyksiä.

Niitä odotellessa voi kuunnella Nick Cavelta Higgs Boson Bluesia.

Carlo Rovelli, Reality is Not What it Seems – The Journey to Quantum Gravity, Penquin Books, 2017.

Ateismin

kasvualustalla

Körttiläistaustastani johtuen minulle monet ateismin muodot ovat olleet argumentoinniltaan kiinnostavia, mutta myös hämmentäviä.

Teoksessaan Gray käy kriittisesti läpi erilaiset uudet ja vanhemmat ateismin muodot. Nykyinen ja vanhempi liberalismi ja ateismi on vaatinut kasvualustakseen juutalaiskristillisen monoteismin.

Suosittelen tarttumaan tähän ja Rovellin kirjaan rinnatusten. Rovelli ei sanoja säästele siinä, mistä länsimaisen tieteen menestykselle on tullut rajoitteita. Jospa Grayta soveltaen koko länsimainen tiede ei olisikaan voinut kehittyä ilman näitä rajoitteita?

John Gray, Seven Types of Atheism, Allen Lane, 2018.

Valkoista vasten

punainen erottuu

Ajattelin ensin, että neljänneksi olisi voinut tulla Olli Jalosen Taivaanpallo, joka voitti 2018 Finlandia-palkinnon. Luin Jalosen joulunaikaan, mutta valitettavasti en voi mitenkään sanoa, että olisi kolahtanut.

Sen sijaan kävin jostain syystä minulta väliin jääneen Kjell Westön (Finlandia 2006) kirjan kimppuun, ja nautin siitä kovasti.

Helsingin katuja muualta muuttaneena tallatessa usein miettii näiden katujen historiaa. Westö tuo historian lähelle. Oma taustani on hyvinkin valkoinen – punainen historia tuo ajat konkreettiseksi.

Kjell Westö, Missä kuljimme kerran, Otava, 2006.

Esko Ki­vi­saa­ri

KUKA?

Esko Kivisaari

Ikä: 61-vuotias

Koulutus: Filosofian maisteri, SHV-­matemaatikko

Työ: Varatoimitusjohtaja, Finanssi­-ala ry

Lähellä sydäntä: Kitaransoitto, ­kuorolaulu ja ­kompostointi

Kirja, jonka aikoo lukea seuraavaksi: Haluaisin lukea ­Sami Pihlströmin kirjan ”Ota elämä vakavasti. Nega­tiivisen ajattelijan opas.”, mutta luullakseni se ei tule onnistumaan.