asiantuntija

Julkisaloilla jatketaan työssä yksityisaloja pidempään

Palkansaajien eläkeaikeet ovat erilaiset yksityisellä ja julkisella ­ sektorilla. Yksityisellä aiotaan eläkkeelle heti 63-vuotiaana, julkisella aiotaan ­useammin lykätä eläkkeelle siirtymistä vanhemmaksi.


Vanhuuseläkkeelle
siirtymisen myöhentäminen on noussut keskeiseksi kysymykseksi, kun elinajan odotetaan edelleen kasvavan. Entuudestaan tiedetään, että taloudelliset kannustimet vaikuttavat eläkkeelle siirtymisen ajoittumiseen. Sen sijaan työolojen yhteydestä vanhuuseläkkeelle siirtymiseen tiedetään hyvin vähän. Ennen kaikkea tiedossani ei ole tutkimuksia, joissa taloudellisia kannustimia ja työoloja olisi tarkasteltu samanaikaisesti.

Tässä tarkastellaan eläkejärjestelmän taloudellisten kannustimien ja työolojen yhteyttä palkan­-saajien­ aikomukseen jäädä eläkkeelle 64-vuotiaana­ tai vanhempana. Yksityistä ja julkista sektoria verrataan toisiinsa.

Yksityisen ja julkisen sektorin palkansaajien eläkeaikeet ovat eriytyneet joustavan vanhuuseläkeiän voimaantulon jälkeen (kuvio 1). Yksityisellä sektorilla arvioitu eläkkeellejäämisikä on keskittynyt 63 ikävuoteen, julkisella aiotaan useammin lykätä eläkkeelle siirtymistä vanhemmaksi. Johtuuko sektoriero siitä, että taloudelliset kannustimet vanhuuseläkkeen myöhentämiseen ovat julkisella osin erilaiset kuin yksityisellä sektorilla, vai onko syynä erot työoloissa?

Eläkkeellesiirtymisiän valintaan liittyy joustavan vanhuuseläkeiän puitteissa yhtäältä kaikille yhteiset taloudelliset kannustimet ja toisaalta erityiset julkisen sektorin henkilökohtaisiin eläkeikiin liittyvät taloudelliset kannustimet (kuvio 2).

Osalla julkisen sektorin palkansaajista on korkea henkilökohtainen eläkeikä, johon saakka työskente­lystä saa lisäeläkettä sen lisäksi, että 63–68-vuotiaana­ työskentelystä saa korotetun eläkekarttuman. Kaikilla julkisella sektorilla työskentelevistä ei kuitenkaan ole henkilökohtaista eläkeikää. Nämä henkilöt ovat tavanomaisen joustavan eläkeiän säännösten piirissä, eli taloudellinen kannustin jatkaa työssä on sama kuin yksityisellä sektorilla.

Lykkäämisen kannustimet vaihtelevat henkilökohtaisen eläkeiän mukaan. Ne julkisen sektorin työntekijät, joilla henkilökohtainen eläkeikä on korkeintaan 63 vuotta, aikovat jatkaa vähintään 64-vuotiaaksi yksityistä sektoria harvemmin (kuvio 3). Tällä ryhmällä ei ole kannustinta jatkaa yli 63-vuotiaaksi. Muissa julkisen sektorin ryhmissä aikomukset jatkaa vähintään 64 vuoden ikään ovat selvästi yleisempiä kuin yksityisellä sektorilla. Tämä pätee myös niihin, joilla ei ole henkilökohtaista eläkeikää.

Voimakkain vaikutus jatkamisaikeisiin on 64 vuoden henkilökohtaisella eläkeiällä, riippumatta siitä, verrataanko tätä ryhmää yksityiseen sektoriin vai niihin julkisen sektorin palkansaajiin, joilla ei ole henkilökohtaista eläkeikää. Tällä ryhmällä taloudellinen kannustin jatkaa vähintään 64-vuotiaaksi on ylivoimaisesti suurin. Taloudellinen kannustin siis vaikuttaa eläkeaikeita myöhentävästi, mutta toimiakseen sen täytyy olla ”riittävän suuri” suhteessa vaadittuun lisätyöskentelyyn.

Se, että julkisella sektorilla aiotaan myöhemmin eläkkeelle silloinkin, kun kannustimet ovat samat kuin yksityisellä sektorilla viittaa siihen, että merkittävä osa sektorierosta johtuu muista tekijöistä kuin taloudellisista kannustimista.

Yksityinen ja julkinen sektori muodostavat selvästi­ toisistaan poikkeavan työympäristön. Yksityisellä sektorilla joka kolmannen työpaikalla on hiljattain toteutettu irtisanomisia. Irtisanomiset lisäävät epävarmuutta ja syövät jäljelle jääneiden haluja jatkaa työssä (kuvio 4). Alentuneeksi koettu työkyky vaikuttaa samansuuntaisesti. Työskentelyyn liittyvät vaikutusmahdollisuudet puolestaan edistävät työssä pysymistä.

Työolotekijöistä päivätyö ja kehittymismahdollisuudet työssä lisäävät julkisen sektorin palkansaajien työssä jatkamisaikeita. Yksityisellä sektorilla näillä ei ole samassa määrin merkitystä.

Yksityiselle ja julkiselle sektorille yhteisiä eläkeaikeiden taustatekijöitä on vain muutama. Keskeisin näistä on ikääntyneiden työssä pysymistä edistävä henkilöstöpolitiikka, joka lisää halukkuutta eläkkeelle jäämisen myöhentämiseen molemmilla sektoreilla.

Taloudellisten kannustimien ja muiden eläkejärjestelmälähtöisten tekijöiden ohella työympäristöllä on oleellinen rooli työssä jatkamisessa. Työurien pidentymistä voidaan ja kannattaa tukea erityisesti työoloja kehittämällä.

Kirjoitus perustuu artikkeliin Järnefelt, N. & Nivalainen, S.: Miksi julkisella sektorilla aiotaan myöhemmin eläkkeelle kuin yksityisellä? Teoksessa Järnefelt, N. (toim.) Työolot ja työurat – tutkimuksia työurien vakaudesta ja eläkkeelle siirtymisestä, Eläketurva- keskuksen tutkimuksia 08/2016

Artikkelin kirjoittaja, ekonomisti Satu Nivalainen Eläketurvakeskuksesta.
Artikkelin kirjoittaja, ekonomisti Satu Nivalainen Eläketurvakeskuksesta.

Kuvio 1

Missä iässä arvelee jäävänsä kokoaikaiselle eläkkeelle

Työolotutkimukset, 50–64-vuotiaat palkansaajat

Missä iässä arvelee jäävänsä kokoaikaiselle eläkkeelle

Kuvio 2

Säännöt ja kannustimet lykätä eläkkeelle siirtymistä

Säännöt ja kannustimet lykätä eläkkeelle siirtymistä

Kuvio 3

Arvelee jäävänsä eläkkeelle 64-vuotiaana tai vanhempana 

osuus (%) 50-62- vuotiaista paikansaajista

Arvelee jäävänsä eläkkeelle 64-vuotiaana tai vanhempana

osuus (%) 50–62-vuotiaista palkansaajista

Kuvio 4

Jatkamisaikeita selittävät työolotekijät

yksityinen ja julkinen sektori

Jatkamisaikeita selittävät työolotekijät

Näin tutkimus tehtiin

Aineistona ovat 50–62-vuotiaiden ­palkansaajien vastaukset vuosien ­ 2008 ja 2013 Työolotutkimuksissa

Yksityisen ja julkisen sektorin eläke­aikeiden taustalla vaikuttavia tekijöitä verrattiin toisiinsa

Eläkeaikeita selitettiin tilastollisesti taloudellisilla kannustimilla ja työ­olotekijöillä

Tuloksissa on kontrolloitu sukupuoli, ikä, koulutus ja työkyky.