minä väitän!

Palkkatyön ja yrittäjyyden lähennyttävä

Hyvinvointiyhteiskuntamme ja sen tukipilarina toimivan sosiaaliturvajärjestelmän rahoitus edellyttävät, että työnteon määrä lisääntyy ripeästi. Työ- ja virkasuhteitten kautta kerättävä ansiosidonnaisten etuuksien riittävä rahoitus ei ole jatkossa itsestäänselvyys.

Moni ansaitsee toimeentulonsa useasta eri lähteestä pieninä puroina, vuoroin tai yhtä aikaa yrittäjänä ja palkansaajana. Samaan aikaan liian moni jättää tarttumatta taloudellisen toimeliaisuuden mahdollisuuksiin, koska ne saattavat pudottaa sosiaaliturva­verkkojen ulkopuolelle silloin, kun työtä ei ole.

Yhteiskunnan näkökulmasta on suurta tuhlausta, että järjestelmä kannustaa joissain tilanteissa pikemmin passiivisuuteen kuin työntekoon. Yksilön näkökulmasta työmarkkinoiden ulkopuolelle jääminen voi olla alku ulkopuolisuuden ja syrjäytymisen kierteelle.

Jos esimerkiksi teet työtä yrittäjänä, olet äkkiä palkansaajana ansaitun työttömyysturvan ulot­tumattomissa etkä toisaalta pysty satunnaisilla yrittäjätuloilla vakuuttamaan työtäsi. Etuuksien ja palvelujen kestävyys edellyttävät paitsi talouskasvua myös sosiaaliturvajärjestelmää, joka tunnistaa työelämässä ja työnteon tavoissa tapahtuneet muutokset.

Tähän tähtää omalta osaltaan työ- ja elinkeino­ministeriön teettämä selvitys työttömyysturvajärjestelmän muutostarpeista palkkatyön ja perinteisen yrittäjyyden välimaastossa. Selvityksessä esitetään yhdistelmävakuutuksen käyttöönottoa, työttömille yritystoiminnan käynnistysjaksoa ilman pelkoa toimeentulon katkeamisesta ja työttömyyskassoille mahdollisuutta tarjota jäsenilleen palkansaajan, yrittäjän ja statusten yhdistelmään perustuvaa työttömyysvakuutusta.

Yhdistelmävakuutusta koskeva esitys pohjautuu nykymalliseen työttömyysturvajärjestelmään. Vakuuttamisperiaate, rahoitusperiaate ja -osuudet sekä vakuutettuna olon kestoa ja työssäoloehdon ansaintaa koskevat edellytykset pysyisivät perusteiltaan nykyisinä.

Muutos mahdollistaisi työttömyysturvan kertymisen silloinkin, kun yrittäjä- tai palkansaaja-­ työ eivät yksinään sitä kerrytä. Työttömyysturvaa voisi siten ansaita yhdistelemällä näitä työmuotoja ja keräämällä työssä­oloehtoa pienemistä paloista. Palkansaajien, työnantajien tai yhteiskunnan maksu-­ rasitus ei lähtökohtaisesti kasvaisi. Lisäraha tulisi pääosin niiltä, jotka nykyisestä poiketen tulisivat työttömyysturvan piiriin.

Työttömille esitetään mahdollisuutta kokeilla siipiä sivutoimisesti neljän kuukauden ajan. Yritystoiminnasta huolimatta työttömyyskorvausta voisi saada, mutta yritystoiminnasta tuleva tulo pienentäisi etuuden määrää. Hyviä yritysideoita syntyy ja yrityksiä perustetaan niin kokoaikatyön lomassa kuin työttömänä. Ei ole oikein, että työttömänä aloitettu yritystoiminta vie sangen kategorisesti oikeuden työttömyyskorvaukseen, vaikka sitä voi saada, jos yritystoiminta on alkanut kokoaikatyön kestäessä.

Oli hienoa saada olla näitä esityksiä tekemässä työministerin nimittämänä toisena selvityshenkilönä. Erityisen iloinen olen siitä, että työelämän osapuolten kesken löytyi moneen asiaan yhteinen tilanne­kuva ja myös yhteisiä ratkaisunäkemyksiä.

Uudistukset johtavat sitä parempaan lopputulokseen – myös käytännössä – mitä suurempi joukko niihin sitoutuu. Yrittäjien ja palkansaajien välillä ei ole välttämättä suuria raja-aitoja. Ei ole järkevää, jos näiden statusten väliin jää sosiaaliturvassa työn mentävä aukko.

Maria Löfgren Palstalla vieraileva kirjoittaja ottaa kantaa eläkekeskusteluun.

Kirjoittaja Maria Löfgren Akavasta.

Kuka?

Maria Löfgren

Ikä: 48-vuotias

Koulutus: OTK

Työ: Akavan työelämäasioiden ­johtaja.

Maria Löfgren ­ toimi­ yhdessä ­Suomen Yrittäjien työ­markkina-asioiden päällikön Harri Hellsténin kanssa työ- ja oikeusministeri­ Jari Lindströmin toimeksiannosta selvityshenkilöinä. He tarkastelivat työttömyysturva­järjestelmän muutostarpeita palkkatyön ja perinteisen yrittäjyyden välimaastossa.