luupin alla

Mitä tarkoittaa

köyhyysriski?

Eläkeläisten pienituloisuutta voidaan tutkia monesta suunnasta. Tunnetuin pienituloisuuden mittari on köyhyysriski. Mitä se oikein tarkoittaa?

Teksti: Kati Ahonen ja Juha Rantala

Kuvitus: Jouko Ollikainen

On monta tapaa määritellä­ köyhyyttä. Avaamme tässä kirjoituksessa köyhyysriskin, tarkemmin sanottuna suhteellisen tuloköyhyysriskin, käsitettä ja määrittelytapaa. Tuloköyhyys­riski on tunnetuin köyhyyttä kuvaava mittari. Tämä on myös EU:ssa keskeinen mittari, jolla jäsenvaltioiden köyhyysriskin kehitystä seurataan.

Mittarilla on monta nimeä. Tilastokeskus käyttää tästä nykyään käsitettä pienituloisuusaste. Tilastokeskus julkaisee pienituloisuuslukuja eri väestöryhmille vuosittain.

Köyhyysriski kuvaa nimensä mukaan riskiä tai uhkaa, eikä suoranaisesti sitä, onko henkilö köyhä. Köyhyysriskin alaisiksi voi määritelmällisesti sijoittua myös varakkaita henkilöitä, sillä esimerkiksi pankkitilillä olevia säästöjä tai muuta varallisuutta ei huomioida.

Ekvivalenttitulo lähtökohtana

Köyhyysriskirajan määritys alkaa tulojen määrityksestä. Tuloina käytetään niin sanottuja käytettävissä olevia tuloja eli käteen jääviä tuloja verojen ynnä muiden maksujen jälkeen. Käytettävissä olevat tulot sisältävät kaikki tulot, kuten ansio- ja omaisuustulot, sekä saadut ja maksetut tulonsiirrot.­Saatuja tulonsiirtoja ovat muun muassa eläkkeet ja toimeentulotuki.­Maksettuja tulonsiirtoja ovat puolestaan verot ja lakisääteiset maksut kuten työeläkemaksut.

Tulot lasketaan kotitalouskohtaisesti. Saman kotitalouden jäsenten tulot lasketaan yhteen ja ne jaetaan kotitalouden jäsentä kohden erityisellä kulutusyksikköluvulla siten, että yhdessä asumisen taloudelliset hyödyt sekä perheen koko ja ikärakenne otetaan huomioon. Näin saatua tuloa kutsutaan ekvivalenttituloksi. Se on sama kaikille saman kotitalouden jäsenille.

Rajan valinta vaikuttaa riskiin

Köyhyysriskiraja määritellään suhteessa koko väestön mediaanituloon. Mediaanitulolla tarkoitetaan tulojen suuruusjärjestykseen asetetun väestön keskimmäiseksi sijoittuvan tulonsaajan ekvivalenttituloa.

EU on määritellyt köyhyysriski­rajan 60 prosenttiin väestön medi­aanitulosta ja tätä rajaa käytetään yleisesti myös Suomessa. OECD käyttää pääsääntöisesti tätä matalampaa 50 prosentin määritelmää.

Köyhyysriskirajan valinnan jälkeen voidaan laskea se väestöosuus, jonka ekvivalenttitulot jäävät alle tämän rajan. Tämän väestönosan katsotaan olevan tulojensa puolesta köyhyysuhan alaisia.

Mitä korkeampaa rajaa käytetään, sitä suurempi väestöosuus määräytyy köyhyysuhan alaisiksi.

Tuloköyhyysriski suhteellinen

Köyhyysriskiraja on suhteellinen käsite. Kun mediaanitulo nousee, myös köyhyysriskiraja nousee. Vastaavasti mediaanitulojen laskiessa köyhyysriskiraja laskee.

Näin ollen yksittäinen henkilö voi määritelmällisesti olla köyhyys­uhan alainen yhtenä vuotena ja seuraavana vuotena taas ei, vaikka hänen omat tulonsa ja kulutusmahdollisuutensa olisivat pysyneet muuttumattomina.

Riski sama kuin koko väestössä

Kuinka suuri eläkeläisten köyhyysriski sitten on? Vuonna 2014 köyhyysriskiraja oli 60 prosentin rajaa käytettäessä 16 290 euroa vuodessa.­Eläkeläistä tämän rajan alitti 12,8 prosenttia. Osuus on suunnilleen sama kuin koko väestössä keskimäärin.

Vuosien 1995–2014 aikana eläkeläisten, kuten myös koko väestön, köyhyysriski on noussut kuusi prosenttiyksikköä. Vuodesta 2005 lähtien eläkeläisten köyhyysriski ei kuitenkaan ole noussut ja aivan viime vuosina se on jopa hivenen laskenut.

Eläkeläisten köyhyysriski vaihtelee koko väestöä enemmän ja on ollut vuodesta riippuen koko väestöä suurempi tai pienempi. Suurimmalla osalla eläkeläisistä tulot ovat kuitenkin melko vakaat, eikä köyhyysriskin voimakkaampi kasvu tai lasku niinkään johdu eläkeläisten toimeentulon muuttumisesta vaan siitä, että monilla eläkeläisillä tulot ovat koko väestöä enemmän 60 prosentin köyhyysriskirajan tuntumassa.

Näin köyhyysriskirajan kohtuullisen pienetkin muutokset vaikuttavat erityisesti eläkeläisten köyhyysriskiin.

Raja vaikuttaa köyhyysriskiin

Köyhyysriskirajan vaikutus köyhyysriskin suuruuteen käy ilmi, kun se lasketaan 50 prosentin köyhyysriskirajan perusteella. Tällöin köyhyysriskiraja laskee 13 570 euroon vuodessa.

Rajan laskulla on vaikutusta erityisesti eläkeläisten köyhyysriskiin, sillä 50 prosentin rajan perusteella eläkeläisten köyhyysriski oli vuonna 2014 vain neljä prosenttia.

Köyhyysriskirajan lasku vaikuttaa myös koko väestön köyhyysriskiin, mutta selvästi vähemmän kuin eläkeläisillä. Matalamman rajan perusteella köyhyysriski on koko väestössä hieman yleisempää kuin eläkeläisillä. Köyhyysriskin ajallisesta kehityksestä saatavaan kuvaan rajan valinnalla ei juuri ole vaikutusta.

Kirjoittajat työskentelevät ekonomisteina Eläketurvakeskuksessa.

Käytettävissä oleva tulo vai käytettävissä oleva rahatulo?

Köyhyysriskin suuruuteen vaikuttaa köyhyysriskirajan valinnan lisäksi tulokäsite.

Eläkeläisten kannalta yksi tärkeä tuloerä on käytettävissä olevaan tuloon lukeutuva oman asunnon asumiseen liittyvä laskennallinen nettovuokra eli asuntotulo.

Asuntotulo kuvaa kotitalouden saamaa hyötyä verrattuna vastaavanlaisessa vuokra-asunnossa asuvaan kotitalouteen. Se saadaan vähentämällä vastaavanlaisen asunnon markkinavuokrasta kotitalouden maksamat asumiskustannukset ja asuntolainan korot.

Tilastokeskus on tilastovuodesta 2011 lähtien laskenut virallisen köyhyysriskin Eurostatin käytäntöä noudattaen rahatulon perusteella.

Rahatulo saadaan, kun käytettävissä olevasta tulosta vähennetään asuntotulo ja eräät muut laskennalliset tuloerät. Aikaisemmin käytettiin tulokäsitettä, joka sisälsi asuntotulon. Koska eläkeläisillä velattomassa omistusasunnossa asuminen on keskimääräistä yleisempää, asuntotulo vaikuttaa eläkeläisten köyhyysriskiin koko väestöä enemmän.

Tässä artikkelissa on käytetty asuntotulon sisältävää tulokäsitettä. Vuonna 2014 eläkeläisten köyhyysriski oli kaksi prosentti­yksikköä korkeampi, jos asuntotulo ei sisältynyt tuloihin.

Monta tapaa mitata köyhyyttä

Tulojen ohella köyhyyttä tai köyhyysriskiä voidaan arvioida eri tavoin esimerkiksi kulutuksen ja aineellisen puutteen kautta.

Köyhyyttä voidaan tarkastella myös ­kysymällä henkilöltä itseltään hänen ­kokemistaan toimeentulovaikeuksista. Myös toimeentulotukiasiakkuutta käytetään köyhyyden mittarina. Lisäksi voidaan tutkia köyhyyden kestoa.

Köyhyystutkimuksessa käytetään usein myös eri mittareiden yhdistelmiä.

Eläkeläisten ja koko väestön tuloköyhyysriski vuosina 1995–2015 kahdella eri köyhyysriskirajalla.

Prosenttiosuus väestöstä.

Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo 1995–2015

Toimittajat: Susan Kuivalainen, Juha Rantala, Kati Ahonen, Kati Kuitto ja Liisa-Maria Palomäki

Julkaisija: Eläketurvakeskus

Tutkimus antaa monipuolisen kuvan ­elä­keläisten toimeentulon kehityksestä.